Teksti: Päivi Lappi, Kuvat: Madeira Promotion Bureau

Suomalainen saapui helmikuun hiihtolomaviikolla rankan talven keskeltä Madeiralle kuin paratiisiin. Oli lämmintä ja kaunista. Ja hyvä tuuri, sanoivat toiset. Niin tai näin, sää oli loistava koko viikon ajan. Intoa riitti – paloin halusta nähdä ja kokea tämän saaren, josta olin kuullut paljon hyvää. Oleellisinta tuntui heti olevan, ettei hyydy pääkaupunki Funchaliin. Siinä ei ole mitään vikaa: viehättävä,  helppo kylä ja kaikki tarjolla, mutta kaukana siitä mitä Madeira voi oikeasti tarjota: rentoutumista, tekemistä, elämyksiä, luontoa, tilaa hengittää ja olla.

Ensikosketus

Lento Lissabonista kesti puolisentoista tuntia. Laskeuduimme kuuleman mukaan yhdelle maailman laskeutumisen kannalta hankalimmista lentokentistä aivan siististi. Muitakaan hankaluuksia tällä pikkukentällä ei kohdattu. Suunta kohti vanhaakaupunkia ja neljän tähden hotelli Quinta Bela São Tiagoa ja sen vieraanvaraista vastaanottoa. Matka kesti vartin verran. Loppupäivä meni haukkoessa henkeä näkymien parissa ja auringosta nauttien.

Ei ihminen elä pelkällä hyvälläkään silmänruoalla

Nälkä se tuli joutilaillekin ja suuntasimme syömään. Ylös, ylös vuorille. Vartin taksimatka oli jo itsessään elämys maisemineen. Ruokapaikka oli Adega da Quinta (Rua Jose Joaquim da Costa). Paikan sijainti ylhäällä oli huikea, ruoka loistavaa ja sitä oli valtavasti. Alkuruoaksi saimme ihanaa, lämmintä valkosipulileipää, makeaa perunaleipää sekä oliiveja ja muita pieniä alkupaloja. Pääruokana nautimme espetadaa,  grillattua häränlihavarrasta, joka on maustettu valkosipulilla ja merisuolalla. Täällä se tarjoiltiin miekasta maissin ja monipuolisten perunalisäkkeiden sekä tomaatti-sipulisalaatin kera. Eikä siinä kaikki: rinnalla oli tarjolla myös kanapataa. Jälkiruokaa sai valita maun mukaan jälkiruokavaunusta ja valinnanvaraa oli. Edullisemmasta päästä vierailu ei ollut, maukkaimmasta kylläkin. Lähtiessä näin oven pielessä jotain merkintää Michelinistäkin, mutta en jäänyt tarkemmin tutkimaan.

Madeiralaiseen ruokakulttuuriin kuuluu paljon erilaisia liharuokalajeja, kuten mainittu espetada, carne de vinho e alhos ja picado. Picado on valkosipulilla, lihaliemellä ja oliiviöljyllä maustettu naudanlihapata, joka tarjoillaan ranskalaisten kanssa. Carne de vinho e alhos on viinissä, runsaassa valkosipulissa ja laakerinlehdissä marinoitua porsaanlihaa.

Myös kalalla on tärkeä osuus madeiralaisessa ruokakulttuurissa. Tonnikala, espada eli mustahuotrakala ja turska esiintyvät useissa ruokalajeissa, kuten myös alueella pyydystetyt simpukat ja mustekalat. Espadaa tarjoillaan yleensä paistetun banaanin kanssa. Açorda à madeirense on suosittu keitto, joka valmistetaan leivästä, valkosipulista ja kananmunasta.

Madeiran tunnettu maalaisleipä Bolo do Caco tarjoillaan aina valkosipulivoin kera. Sitä on lähes aina tarjolla. Tunnettuja leivonnaisia ja jälkiruokia ovat esimerkiksi queijadas (juustolevonnainen) ja Bolo de mel (hunajakakku).

Nokka kohti yläilmoja ja itää

Aaamu-uinti hotellin anivarhaisella vielä viileähkössä uima-altaassa ja päälle loistoaamiainen. Suunnaksi Pico do Arieiro. Pico do Arieiro on Madeiran kolmanneksi korkein (1818 m) paikka ja korkein, minne varsinainen tie vie. Näkymät ovat huimaavat ja ilma raikasta. Oikein kirkkaalla säällä voi nähdä jopa “viereisen”, 30 merimailin päässä sijaitsevan Porto Santon saaren.

Pico do Arieirolta lähtevät myös useimmat Madeiran vaativimmista vaellusreiteistä. Näillä vaeltamista ei suositella omin päin, vaan paikallisopas on paikallaan. Syynä tähän on reittien vaativuus, nopeasti vaihtelevat sääolosuhteet ja pitkät matkat. Näitä reittejä ei suositella ihmisille, joilla on korkean paikan kammo. Muille, jos kunto on kohdallaan, ne tarjoavat taatusti unohtumattomia elämyksiä. Pico do Arieirolta pääsee kävellen myös kahdelle vielä korkeammalle Madeiran vuorelle, Pico Ruivolle ja Pico das Torresille. Visiittiin tulee toki varata aikaa pari kolme tuntia suuntaansa. Hyviä oppaita löytää esimerkiksi Mountain Expeditions –yrityksen kautta. Omaamme - Mr. Cristianoa – suosittelen lämpimästi.

Talviaikaan funchalilaiset huvittelevat ajamalla Pico do Arieirolle ihastelemaan lunta. Vierailun merkiksi laitetaan paluumatkaksi auton konepellille lumiukko.

Ribeiro Friosta levadoille

Jatkamme matkaa itään. Pysähdymme Ribeiro Frioon. Ribeiro Frio, kylmä joki, on Maderian suosituimpia kohteita. Yksi syy tähän on varmasti suosittu Levada-reitti, Balcões, joka lähtee täältä ja monista muista reiteistä poiketen, palaa samaan paikkaan. Reitti ei ole turhan vaativa, joten se sopii miltei kenelle vaan ja maisemat ovat – arvatenkin – huikeat. Vähän vaativampaan makuun lähtee samasta paikasta myös tunnettu Ribeiro Frio- Portela –reitti, jonka pituus on noin 10 kilometriä ja taittamiseen laskettu aika nelisen tuntia.

Mikäli kävely ei ole mieleen, voi nauttia paikan vehreydestä, lounaasta, matkamuistomyymälän tarjonnasta sekä tutustua taimenten kasvatukseen.

Seuraavaksi suuntaamme Madeira Theme Parkiin, jonne matka Funchalista suoraan kestää noin puoli tuntia. Teemapuisto on vähän kuin Puuhamaa. Huvipuisto, jossa lapsille tarjotaan mahdollisuuksia ylimääräisen energian purkamiseen. Sehän usein on tarpeen pienten lasten kanssa matkustaessa. Puistossa esitetään sisäänpääsyn hinnalla myös 3D-elokuvia Madeirasta ja sen historiasta.

Porto Moniz on kappale kauneinta luontoa

Porto Moniz Madeiran itäosassa on lähes koskematon maan kolkka.  Jylhät vuorimaisemat ja villi meri. Kyllä silmä lepää. Sanoisin, että tästä paikasta tässä sarjassa luontoäidin olisi ollut vaikea pistää paremmaksi. Saaren itäosan lisäksi, upealla matkalla tänne näkee myös pohjoisja eteläosan.

Porto Monizissa ei varsinaisesti ole paljonkaan tekemistä emmekä ainakaan me sellaista kaivanneetkaan. Hengitä, pidä silmät auki ja kävele – siinä kaikki.

Aktiviteettia kuitenkin kaipaavat voivat pulahtaa uimaan kallioihin, meren välittömään läheisyyteen tehtyyn uimalaan tai akvaariossa tutustumassa eksoottiseen kalakantaan.

Off road

Päivän kulkupelinä on jeeppi ja tarkoitus on katsella maisemia vähän teiden ulkopuolelta, suuntana saaren pohjoisosa. Ajelemme ja ihailemme näkymiä. Nautimme piknikin luonnon helmassa ja teemme parin tunnin Levada-kävelyn. Kaksi tuntia ei tunnu missään, vaan matkaa voisi jatkaa loputtomiin. Vehreää ja karua samaan aikaan. Upeita vesiputouksia. Tapaamme reitillä lepotaukoa pitäviä vaeltajia. Kaksi tanskalaista ja yksi ranskalainen ovat heittäytyneet yksiin. Ovat yhtä haltioituneita kuin mekin ja ottavat kiitollisena vastaan kuski-oppaamme Cristianon vaellusvinkit seuraaville päiville.

Paluumatkalla poikkeammme São Vicentessä ja tutustumme sen luoliin. Luolat ovat syntyneet laavan jäljiltä aikana, jolloin Madeira oli vielä aktiivisesti tuliperäinen.

Päivä Funchalissa

Aamulla suuntaamme Funchalin kauppahalliin, jossa toiminta on vilkkaimmillaan. Kalastajat ovat saapuneet saaleineen, vihannesten ja hedelmien tarjoajat asettavat tuotteitaan esille, varttuneemmat naiset kansallispuvuissaan myyvät kukkia. Touhua on mukava seurata. Visiitin päättää virvoke kauppahallin kattoterassin aurinkoisessa kahvilassa:

Keskeltä Funchalia löytyy Madeira Story Centre. Täältä saa tietää kaiken Madeiran historiasta ja nykypäivästä. Paikka on hyvin suunniteltu ja sopii nuoremmallekin väelle, sillä vähän väliä on tarjolla joku aiheeseen liittyvä peli tai aktiviteetti, jos tietojaan ja taitojaan voi testata.

Story Centreä vastapäätä on kaupungin köysiradan lähtöasema. Köysiradalle siis mekin, vaikka nousu vähän jännittääkin. Suuntana on Monten huippu ja siellä sijaitseva Monte Palace Gardens. Köysiratamatka kestää noin 15 minuuttia ja oli mukava kokemus. Ylhäällä odotti aurinkoinen terassi ja loistavat maisemat yli kaupungin.

Monte Palacen puutarha kannattaa jokaisen Funchalin kävijän kokea. Aikaa voisi varata vaikka koko päivän ja mukaan sopisi myös eväskori. Kukkaloistoa, vettä, joutsenia, taidetta ja jopa jalokiviä on näytillä.

Alas vuorelta tulemme Funchalin ainutlaatuisella Toboggan-kyydillä. Se on nopeata ja hauskaa, vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Toboggan muistuttaa jalaskelkkaa ja sitä ohjaamaan alas todella jyrkkää asfalttimäkeä lähtee kaksi tyylikkäästi pukeutunutta mieskuljettajaa. Kyytiin mahtuu samoin kaksi. Matkan varrella miehet muutaman kerran käsittelevät jalaksia ja taas matka jatkuu… Matkaa taitetaan kaksi kilometriä ja huippunopeus on 48 kilometriä tunnissa. Kannattaa kokeilla.

The Old Blandy Wine Lodge

Madeiralla valmistetaan kuuluisaa Madeira-viiniä. Se on väkevöity, yleensä makeahko viini, jota kuumennetaan valmistuksen aikana niin että viini saa omaleimaisen maun. Toisistaan makeutensa puolesta poikkeavia madeira-tyyppejä on neljä: kuivin sercial sopii alkuruoan seuraan, puolikuiva verdelho nautitaan usein hedelmäkakun kanssa, puolimakea bual muistuttaa portviiniä ja makein malmsey on selvimmin jälkiruokaviini. Minun makuuni kaikki madeirat tuntuivat olevan hivenen liian makeita, mutta tunnen toki monia niiden suuria ystäviä. Sellaisille hyvä lahjavinkki voisikin olla pullo madeiraa omalta syntymävuodelta. Niitä on saatavilla Madeiran liki jokaisesta kaupasta ja erityisen hyvin The Old Blandy Wine Lodgen myymälästä (Avenida Arriaga 28) Funchalista.

The Old Blandy Wine Lodgessa vierailla on mahdollisuus tutustua myös Madeiran valmistukseen, säilytykseen ja nauttia myös maistajaisia. Oma lukunsa on paikan yksityinen museo, jossa on esillä esimerkiksi kirjeitä monilta tunnetuilta Madeiraviinin ystäviltä, muun muassa Winston Churchilliltä.

The Old Blandy Wine Lodge edustaa nejää tunnettua Madeira- viinbrandia: Blandy’s, Cossart Gordon, Leacock ja Miles. Opastettuja noin 40 minuutin kiertokäyntejä on tarjolla maanantaista lauantaihin ja paikka pitää varata etukäteen. Sen voi tehdä vaikka Internetissä: www.theoldblandywinelodge.com. Kierroksia on tarjolla portugaliksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.

Valaiden ja delfiinien vuoro

Aamulla lähdemme toiveikkaana veneretkelle. Tavoite on nähdä niin delfiinejä kuin valaitakin. Olen vähän skeptinen, sillä takana on aika monta valassafaria eri kohteissa ja silti olen nähnyt valaan vain Pohjois-Norjassa ja silloin en ollut valassafarilla.

Skeptisyyteen ei ollut syytä. Liki välittömästi kahden tunnin  retken alettua saimme seuraamme suuren joukon iloisia delfiinejä, jotka viihdyttivät meitä melkein koko matkan ajan. Ne jäivät kuitenkin taakse, kun oppaamme sai vihiä alueella liikkuvista valaista ja suuntasimme niitä kohti. Siinä ne olivat: iso valas ja pikkuvalas omassa elementissään! Siinä kun delfiinien kanssa pääsi veneestä halutessaan jopa uimaan, niin valaita katseltiin kunnioittavan välimatkan päästä ja sehän sopi. Ison valaan kooksi kun asiantuntijamme arvioi yli parikymmentä metriä pituutta ja painoksi 28 tonnia. ”Pikkuisen” tarkoista mitoista ei tullut selvyyttä.

Veneretken muuta maisemallista antia täydensi Funchalista länteen sijaitseva Cabo Girãon 580-metrinen jyrkänne mereltä katsottuna.

Meidän valasretkemme järjesti Rota dos Cetáceos, joka tarkkailee ja seuraa delfiinien ja valaiden elämää seudulla myös tutkimustarkoituksessa. Tästä on se hyöty, että maalla sijaitsevista tarkkailupisteistään he saavat reaaliaikaista tietoa eläinten liikkeistä veneeseen ja niiden bongaaminen on siksi todennäköisempää. Rantakadulla valasveneretkiä kaupittelevat nuoret miehet ovat kyllä komeita ja mukavia, mutta veikkaan, että valaita heidän kyydissään näkyy harvemmin.

Ratsaille

The Quinta de S. Jorge –keskus sijaitsee Santo da Serran pikkukylässä Funchalista itään.

Meidät vei paikalle halu ratsastaa ja hyvin se toimikin. Saaren harrastustarjonta on kattavaa ja monipuolista. Samalla reissulla voi tutustua tallin isännän toiseen harrastukseen myös: näytillä on kokoelma vanhoja, huippukuntoisia Volvoja. Kahden rakkaan harrastuksensa pohjalta isäntä on kekseliäästi nimennyt paikan baarin Horse Power Bariksi.

Vastapäätä talleja sijaitsee yksi Madeiran kolmesta golfkentästä, Clube de Golf Santo da Serra. Toinen kenttä, Palheiro Golf, on samoin Funchalin lähistöllä ja kolmas, Porto Santo Golfe, on nimensä mukaisesti Porto Santon saarella. Porto Santolle pääsee Madeiralta laivalla parissa tunnissa ja se onkin suosittu kohde päiväretkille. Madeiralaisia itseään Porto Santolla houkuttelee noin kahdeksan kilometrin pituinen hiekkaranta, jollaisia Madeiralla ei ole.

Jos sitä voi tehdä, sen voi tehdä Madeiralla

Madeiran meret ja kalliot sopivat moniin urheiluharrastuksiin, kuten sukeltamiseen, lainelautailuun, liitovarjoiluun, BASE-hyppäämiseen ja bodyboardingiin. Kirkkaan siniset matalikot houkuttelevat alueelle paljon sukeltajia sekä sukelluskouluja. Suosituimpia alueita ovat Garajaun merensuojelualue, Machicon rannikkoalue ja Porto Santo.

Muita suosittuja aktiviteetteja ovat muun muassa retkeily Madeiran luonnossa, ratsastus ja golf sekä maastopyöräily.

Penkkiurheilijat voivat seurata sitten paikallisten jalkapalloseurojen CS Marítimon ja CD Nacionalin pelejä Portugalin pääsarjassa. Kylän kuuluisin ”oma poika” on jalkapalloilija hänkin, Cristiano Ronaldo, joka vieläkin toisinaan lomailee kotisaarellaan. Mahdollista bongaamista helpottanee keltainen Ferrari.

Koripallossa saarta edustaa Portugalin pääsarjassa pelaava CAB Madeira.

Elämystarjontaa täydentävät saaren lukuisat hemmotteluhoitoja tarjoavat kylpylät.

Jäähyväis-Ponchan aika

Viimeinen ilta käsillä ja legendaarinen Poncha-drinkki on vielä kokeilematta. Ponchan alkuperäinen versio valmistetaan hunajasta, sitruunasta ja paikallisesta valkoisesta rommista. Puristetaan sitruunasta mehut, lisätään rommi, hunajaa maun mukaan ja sitten lisää rommia… Kolmella peräkkäisellä on kuulemma enää vaikea pidättäytyä pöydällä tanssimisesta.

”Ainoa oikea” paikka Ponchalle on paikallisten mukaan Lidon alueella sijaitseva Bar No2. Sieltä pitää aina myös käynnistää yöelämään siirtyminen. Usein kyllä jää kuulemma siirtymättä eteenpäin, sen verran on paikka suosiossa ja vauhdikas. Me tyydyimme nyt yksiin ja siirryimme haikeina hotelliin pakkaamaan.

Madeiran markkinointisloganiin yhdyn poikkeuksellisesti täysin: Body. Mind. Madeira. Suosittelen lämpimästi! Oma seuraava matka sinne on jo suunnitteilla. Teemana golf ja jooga. Välipäivinä ne vaativammat vaellukset.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 2/2011