Teksti ja kuvat Maisa Lappi
Paradoreista on kiittäminen markiisi Vega Inclánia, jonka aloitteesta ensimmäinen paradorhotelli avattiin vuonna 1928 Gredosin vuoristoalueella. Tänään näitä valtion omistamia ainutlaatuisia hotelleita on maassa kaikkiaan 96 pohjoisen pyhiinvaelluskaupungista Santiago de Compostelasta etelän suosikkikohteeseen Málagaan.
Paradorit ovat alun perin historian saatossa toimineet arabialaisina linnakkeina, keskiaikaisina linnoina, luostareina tai palatseina. Inclán ymmärsi rakennusten kansallisen perintöarvon, joka tänään edustaa laadukasta matkailua autenttisessa ympäristössä. Ja tasokkaan asumisen lisäksi paradoreihin liitetään oleellisesti myös odotus kulinaristisesta elämyksestä.
Portti Baskimaahan
Hondarribian pikkukaupunki puhkeaa lomakukkaan kesäkuukausiksi. Txingudin lahti toimii luonnollisena Ranskan ja Espanjan välisenä rajana. Voidaan siis syystä sanoa, että Hondarribia on portti Baskimaahan, ainakin Ranskasta Biarritzin suunnalta tultaessa.
Navarran kuningas Sancho Abarca rakensi 900-luvulla Hondarribiaan pienelle kukkulalle mahtavan linnan lähinnä puolustustarkoitukseen. Tässä samaisessa jykeväseinäisessä linnassa toimii nyt 36-huoneinen Parador el Emperador Plaza de Armasin aukion laidalla.
Kiiltävät ritarien haarniskat, komeat gobeliinit ja korkealta katosta roikkuvat aatelisviirit tervehtivät sisään tulijaa. Huoneessa kotoisasti narisevat lattialaudat, takorautapäätyiset sängyt, ikkunasyvennys, josta näkyy Txingudin lahdelle sekä korkea antiikkikaappi vaatteita varten antavat ensisilmäyksellä vaikutelman, josta ei voi kuin pitää.
Hondarribian parador on siitä poikkeuksellinen, että siellä ei ole omaa ravintolaa. Mutta ruokailun suhteen ei tule ongelmaa. Lähin pintxos- eli tapaspaikka on saman aukion laidalla, 100 metrin päässä Sebastianravintola tarjoaa kala- tai liharuokia 15–25 euron hintaan. Ja alhaalla kaupungissa on luonnollisesti lisää ravintoloita pilvin pimein, onhan Hondarribia suosittu lomakohde.
Parador el Emperadorin aamiaispöydissä huomio kiinnittyy metallikepin päähän hitsattuun kahvikannuun. Mitäs se siinä nököttää? Vastaus löytyy pienestä ”ilmoitustaulusta” ravintolan ulkopuolella. Jos pöydässä on kyseinen kahvikannu, se on vapaa. Sama käytäntö toistui muissakin näkemissäni paradoreissa.
Ja aamiainen ei ole mikään kahvi ja kroisantti. Noutopöydässä on perunatortillaa, erilaisia pikkumakkaroita, jamon serrano -kinkkua, tuore-, Idiazabul- ja Manchegojuustoja, jogurttia, mansikoita… Ja jos tämä ei tunnu riittävältä aamiaiseksi, voi tarjoilijalta vielä tilata vaikkapa munakkaan eri lisukkeilla.
San Sebastianin pintxot ja Tuulen kampa
Baskimaan kulinarismin keskuksena voitaneen pitää San Sebastiania, jonne Hondarribiasta on vain puolen tunnin ajomatka. Baskimaan erikoisuus ovat gastronomiset yhdistykset, joista ensimmäinen perustettiin jo vuonna 1870. Tänään niitä on pelkästään San Sebastianin alueella noin 300. Jäseniksi hyväksytään vain miehiä.
Yhdistyksissä on jäseninä tavallisia kaduntallaajia, joita yhdistää rakkaus ruokaan, muttamyös alueen huippukokkeja. Yhtenä syynä Baskimaan maittavaan ruokaan pidetään juuri näitä yhdistyksiä sekä tietenkin alueen Michelin- tähditettyjä huippuravintoloita, joissa kokeillaan uusia jännittäviä yhdistelmiä lähialueen raaka-aineista.
Baskiruoan makuunpääsyyn jokamiehen kukkarolle sopivat maanmainiot pintxot. Pelkästään San Sebastianin vanhassa kaupungissa, Parte Viejassa, on 178 pintxosbaaria! Paikalliseen tapaan yhdessä baarissa nautitaan vain 1-3 pintxosta ja sitten siirrytään seuraavaan. Pintxokset tehdään tilauksen mukaan eli ne ovat taatusti tuoreita. Minun kierrokseni suosikiksi nousi Antonio Barin (Vergara, 3) mereneläväpintxo igueldo, jonka päällä oli tonnikalaa ja anjovista tomaattipedillä sekä pintxo foie de la plancha eli hanhenmaksa- sipulipintxo.
Pintxoskulttuurista innostuneiden kannattaa suunnistaa San Sebastianiin 20. päivä tammikuuta, jolloin siellä vietetään aiheeseen vihkiytynyttä Tamborrada-festivaalia. Luvassa on rummutusta, naamiaisasuja ja ennen kaikkea pintxojen syöntiä aamusta iltaan.
San Sebastian on kuulu myös La Conchan hevosenkengän muotoisesta uimarannastaan, jonka muodon hahmottaa hyvin Monte Igueldon näköalapaikalta. La Conchan toisessa päässä on kolme Eduardo Chillidan modernia teräsveistosta sekä luolien sisäänkäyntejä, joiden ulkomuoto muistuttaa hyvinsuittua hiuskuontaloa. Siitä nimi Tuulen kampa.
Chillidan töistä pitävän kannattaa hypätä paikallisbussiin, joka vie hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Chillida Lekun puistoon. Siellä on esillä ulkona ja sisätiloissa 200 Chillidan työtä.
Kohti Olitea
Kuvan ottamisesta ilahtuneen baskeripäisen papparaisen suukko poskellani lähden ajamaan San Sebastianista etelään kohti Navarran maakuntaa ja Olitea. Tie sinne käy kauniisti kumpuilevien, vehreiden maisemien halki. Jokavuotisista härkäjuoksuistaan tuttu Pamplona jää myös reitin varrelle.
Olitea lähestyttäessä on kummallakin puolella tietä runsaasti viiniviljelmiä. Oliten 3 500 asukkaan kaupungissa on peräti seitsemän viinitilaa, joista suurimmat ovat Marco Real ja Ochoa. Olite onkin koko Navarran viininviljelyn keskus.
Oliten satulinna
Oliten kaupunkiin ajetaan vanhan kaupunginportin alta. Kapea tie johtaa Plaza de Carlos III -aukiolle, jonka varrella kohoaa upea Oliten linnapalatsi. Nykyisen linnan perustan rakensivat roomalaiset noin 2 000 vuotta sitten. Vuosisatojen saatossa sitä laajensivat ja asuttivat Navarran ja myös Ranskan kuninkaat.
Evreux-dynastian aikana 1400-luvulla kuninkaallinen palatsi eli loisteliainta aikaansa ja oli yksi koko Euroopan ylellisimmistä palatseista. Sen tukeviin neliskulmaisiin tai sirompiin pyörötorneihin pääsee nyt kipuamaan kierreportaita pitkin. Korkeimpaan torniin on 126 askelmaa. Tornin huipulta aukeavat huikeat näkymät sitä ympäröivälle alangolle.
Palatsin erikoisuuksiin kuului keskiajalla sen sisätiloissa olevat puutarhat, joissa kasvoi sitruuna-, appelsiini- ja silkkiäispuita. Niitä kasteltiin linnan sisälle rakennetun kastelujärjestelmän avulla. Olipa palatsissa myös oma eläintarhansa leijonineen, kirahveineen, puhveleineen ja papukaijoineen.
Kun Navarra liitettiin Kastiliaan 1512, palatsi jäi tyhjilleen. 1800-luvulla se kärsi suuresta tulipalosta. Vuonna 1937 se kunnostettiin valtion tuella nykyiseen olomuotoonsa. Se on Navarran suosituin nähtävyys, jossa käy vuosittain 150 000 vierailijaa.
Haikaroiden parador
Kevätaurinko paistaa suloisesti ja lämmittää paradorin paksuja kiviseiniä. Innostun ottamaan siitä useita kuvia. Paradorin toisen tornin laella huomaan haikaran pesän. Onnea on siis tiedossa paradorille, ja kenties myös sen asukkaille.
Palatsin vieressä sijaitsevan Oliten paradorin alaosat ovat roomalaisten rakentamia. Tämänhetkisen muotonsa se sai vuonna 1234, kun kuningas Santo Septimo Corte rakennutti sen linnakkeeksi. Siellä yöpyivät keskiajalla myös kuningasperheen vieraat.
Tänään siellä yöpyvät niin liikematkustajat kuin lomailijatkin. Huoneiden verhoissa ja tuolien päällyksissä on niihin kudottuina aatelisvaakunoita tai kuninkaiden kuvia. Kerroskäytäviä koristavat kauniit antiikkihuonekalut, valaisimet ja kukka-asetelmat.
Ja alakerran ravintolaan on syytä varata pöytä, jos haluaa päästä sinne syömään navarralaisherkkuja. Alle 40 eurolla nautin muhkeita parsoja, lammaspataa ja paikallista Ochoan punaviiniä. Käytävän lattialaudat narisivat ehkä piirun verran enemmän, kun kävelin huoneeseeni illallisen jälkeen…
Kujia ja kortteleita
Oliten kapeilla kujilla tuntuu aika pysähtyneen. Niillä on mukava vaellella ja antaa kameran laulaa. Kaupungin pitkästä historiasta johtuen siellä on myös oma juutalaisten kortteli.
Kaupunkikävelyllä kannattaa piipahtaa paradorin ja palatsin välissä sijaitsevaan tunnelmalliseen Santa Marian kirkkoon. Jo heti sen ovensuussa voi ihastella korkoku- vaa, joka esittää Eevan syntymää Aatamin kylkiluusta.
Kaupunki sijaitsee Navarran viinitien varrella, ja siellä on hauska interaktiivinen viinimuseo. Kiusaus jäädä maistelemaan eri viinitilojen viinejä on suuri, mutta vielä on edessä pieni sivujuoni paradoreista.
Syrjähyppy Rioja Alavesaan
Arkkitehtuurin Nobel-palkinnon saajan Frank O. Gehryn luomukset ovat aina kiehtoneet mieltäni. Bilbaon Guggenheim-museo ja Los Angelesin Walt Disney Concert Hall käyvät hyvistä esimerkeistä hänen arkkitehtuuristaan.
Olin kuullut vuonna 2006 Rioja Alavesan (siis Baskimaan alueella sijaitsevan Riojan) viinialueelle nousseesta hänen suunnittelemastaan hotellista. Nyt oli mainio tilaisuus yhdistää huippuarkkitehtuuri- ja viinielämys.
Marques de Riscalin viinitila on ollut aina pioneeri alallaan. Vuonna 1858 siitä tuli Riojan ensimmäinen viinitila, jolla valmistettiin viiniä Bordeaux’n järjestelmän mukaan. Tänään tilan laatuviinejä valmistuu viisi miljoonaa litraa punaista ja neljä miljoonaa valkoista, joita viedään peräti yli 70 maahan. Suomestakin on saatavilla Marques de Riscal Reserva -punaviiniä.
Monivärinen tuulihattu
Viinialueen keskellä pienessä Elciegon kylässä kohoaa maisemasta yhtäkkiä iloisenvärinen rakennus. Kaukaa katsottuna se on kuin monivärisestä taikinasta pursotettu tuulihattu. Kyseessä on Gehryn suunnittelema Marques de Riscal -hotelli.
Gehryn suostuttelemiseksi tarvittiin kuulemma punaviiniä: Gehrylle maistui peräti kolme pullollista viiniä, joka on pullotettu hänen syntymävuotenaan. Liekö sitten suostumus perustunut viinin hyvään makuun vai paljouteen, jää Gehryn salaisuudeksi…
Joka tapauksessa nyt jälkipolvet saavat ihmetellä hotelliluomusta, jonka titaanikaton ”kiehkurat” ovat saaneet värinsä puna-, valko- ja kuohuviinin innoittamana. Hotelli kuuluu samaiseen Luxury Collection -sarjaan kuin Helsingin Kämp.
Hotellissa on 43 huonetta, joista kymmenen on sviittejä. Gehryn kerrotaan sanoneen Alvar Aallon olleen hänen suurin inspiraation lähteensä. Niinpä ei sitten olekaan yllätys, että osa sviiteistä on sisustettu Aallon tuolein ja pöydin.
Hotellin ravintolassa häärii Francis Paniego apulaisineen valmistaen perinteistä baski-riojalaisruokaa avantgardistiseen tyyliin. Paniego on ensimmäinen Riojan alueen Michelin-tähden saanut ravintoloitsija. Hotellin asukkaat voivat nauttia hänen jännittävästä ruoastaan sen ravintoloissa, mutta osallistua myös hänen kokkikouluunsa. Ja tietenkin nauttia ruoan kanssa Marques de Riscalin huippuviinejä.
Ja pisteenä i:n päällä hotellin kylpylässä on saatavilla Caudalie Vinothérapie -hoitoja, joiden perustana on muun muassa, mikäs muu kuin viinirypäleen siemenöljy. Ja entä miltä kuulostaisi punaviinikylpy?
Lisätietoja
© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 1/2011
|| 
|| 
|| 
|| 