Teksti ja kuvat: Maisa Lappi

Niederdorf on Zürichin varsinainen flaneerausmaili. Sinne tullaan viikonloppuisin brunssille, ostoksille sen moniin pikkukauppoihin, istahdetaan välillä katukahvilaan lehteä lukemaan tai kuulumisia vaihtamaan. Kun ilta saa, täyttyvät oluttuvat, ravintolat ja discot ilonpitäjistä. Hotel Adlerin kolminkertaiset ikkunalasit eristävät yön äänet uneen tuudittavaksi huminaksi.

Kaupungin vilinään

Limmat-joen voi Niederdorfista ylittää vaikkapa Rathausbrücken siltaa pitkin. Sillalla on lauantaisin pieni vihannes-, hedelmä-, juusto-, leikkele- ja kukkatori, jolta voi ostaa välipalaksi hedelmiä huoneeseen.

Tois’puol Limmat-jokea on trendikäs Schipfen alue. Sen edustalla keikkuu nyt pienessä aallokossa veneitä ja kanootteja. Rantakadun varrella on artesaanien kauppoja ja työpajoja, sekä tietenkin ravintoloita ja kahviloita.

Meidän joukkomme kääntyy Rathausbrücken sillalta vasemmalle. Matkan varrella monet aikuisten ja lasten vaateliikkeet sekä lelukaupat houkuttavat ostoksille. Suuntaamme käyntimme kohti Fraumünsterin kirkkoa ihailemaan Marc Chagallin ja Augusto Giacomettin lasimaalauksia sen ikkunoissa.

Kaupungininsinööri Arnold Bürkli suunnitteli Zürichersee-järven rantapromenadin ja sen varrelle pienen torin, joka asettuu järven ja Limmat-joen kulmille. Bürkliplatzin torilla järjestetään lauantaisin markkinat, josta voi tehdä mukavia löytöjä: kynttelikköjä, leluja, lasitavaraa, koriste-esineitä, vanhoja äänilevyjä ja kirjoja.

Nautiskelua

Tässä vaiheessa alkaa jo suu napsaa. Mutta helpotus on lähellä. Bürkliplatzin kupeessa on pieni Bauschäntzlin Biergarten-saari, jossa on sekä itsepalveluravintoloita että aivan Limmat-joen partaalla oleva ravintola, jossa tarjoillaan pöytiin. Keväällä tehdyn matkan yksi ehdoton ruokalaji on aina tuore parsa, joka täälläkin nautitaan kuivatun lihan kera. Sveitsissä prosciuttoa kutsutaan Bündnerfleischiksi.

Toukokuusta syyskuulle Bauschäntzlin Biergartenissa soi elävä musiikki, ja sen tanssilavalla voi panna jalalla koreasti. Lokakuussa saaren valtaa Oktoberfest-olutjuhla.

Auringonpaiste, hyvä ruoka ja sopivasti viilennetty valkoviini siivittävät ajatukseen lähteä pikku risteilylle viereiselle Züricherseelle. Valikoimissa on vaikka kuinka pitkiä risteilyitä, mutta meidän porukallemme valikoituu 1,5 tunnin risteily. Se kiertää järveä leppoisasti muutamalle pysähdyspaikalle, joiden nimet tuntuvat mukavilta makustella. Miltähän tuntuisi asua Küssnachtissa (suukkoyössä)?

Illan kruununa oopperaa

Tätä matkaa on valmisteltu pitkään, sillä oopperalippujen hankinta alkoi jo vuodenvaihteessa. Meksikolaissyntyisen Rolando Villazonin fanit halusivat päästä katsomaan ja nauttimaan paikan päällä hänen esiintymisestään La Traviatan Afredona. Zürichissä hän sai vierelleen Violettana upean Eva Mein ja Alfredon isänä karismaattisen Leo Nuccin.

Esityksen jälkeen aplodeista ja bravo-huudoista ei ollut tulla loppua. Kävelimme Zürichin leppeässä kevätillassa kuin huumattuina pitkin vanhankaupungin kujia kokemaamme elämystä sulatellen ja nauttien samalla kauniisti valaistuista kirkoista ja illan kuhinasta ympärillä. La dolce vita!

Sunnuntaiajelulle Vierwaldstätterseelle

Luzern Picasso-museoineen ja koristeellisine Kapellbrücken-siltoineen ei tällä kertaa osu suunnitelmiin, vaan suuntaamme vuokra-automme kohti pienempiä kyliä ja Vierwaldstättersee-järveä. Se sijaitsee Zürichistä etelään.

Sunnuntaiaamuna moni tuntuu lähteneen liikkeelle pois kaupungista. Noustuamme moottoritieltä kohti Arthia, tulee vastaamme monia perheitä polkupyörillä. Tie kulkee leppoisasti Zugerseen rantaa pitkin. On aivan pakko pysähtyä ottamaan valokuvia järvestä ja sen rannalla kohoavasta Arthin pikkukylästä kirkkoineen.

Brunnenin kaupungissa on kuhinaa. Laivalaiturilla on sadoittain ihmisiä odottamassa seuraavaa siipirataslaivaa, jolla pääsee Vierwaldstätterseetä pitkin aina Luzerniin saakka. Vieri vieressä olevat rantakahvilat ja ravintolat ovat täpötäynnä väkeä. Kevätaurinko paistaa suloisesti kasvoille ja cappuccino maistuu paremmalta kuin koskaan. Siipirataslaiva töräyttää iloisen lähtömerkin, ja pian se lipuu ohitsemme Sveitsin puna-valkolippu perässään ylpeänä liehuen. Taustalla kohoavat lumipeitteiset Alpit.

Postikorttimaisemia

Jo Brunnenissa tuli olo, että on kuin sisällä sveitsiläisessä postikortissa. Lumihuippuiset Alpit, auringossa liplatteleva järvi, siipirataslaiva iloisine matkalaisineen...

Mutta lisää oli saamamme. Matka jatkui Vierwaldstätterseen rantamia pitkin kohti seuraavaa etappiamme Weggistä. Aurinkoinen kevätsää oli houkutellut järvelle paljon purjeveneitä verryttelemään talven aikana unohtuneita veneenkäsittelytaitoja, näkyipä reitin varrella myös pari sukeltajaa. Mitä lie menneet Wrouw Mariaa etsimään?!

Brunnenista pääsee gondolihissillä ylös Rigi-Kaltbadin pikkualpeille. Rigin yläsemalla oli kyltti vaellusreiteistä sekä yllättävä toteamus: Suomesta tulee ainakin kaksi hyvää asiaa. Ne ovat sauna ja Nordic Walking -kävelysauvat. Kävelysauvoja näkyikin monella vastaantulijalla. Alhaalta alppiniityiltä kuului kodikas lehmänkellon kalkatus. Rigillä saattoi myös hypätä hevosvankkureiden kyytiin, jos ei tahtonut tutustua maisemiin kävellen.

Sound of Music -maisemat imaisivat mukaansa, tuskin huomasimme, kun aurinko alkoi jo laskea Alppien taa. Oli aika hypätä gondolin kyytiin alas Weggikseen. Chamin kautta ajaen pääsimme uudelle City-autobahnille, jota pitkin hurautimme Zürichiin runsaassa tunnissa.

Tuliaisia kotiin

Jos (tällä kertaa…) jäivät Bahnhofstrassen varrelta ostamatta Rolexit, timantit tai Pradat, kannattaa suunnistaa pienemmille, mutta sitäkin herkullisimmille ostoksille upouuteen, itse asiassa kaupungin ensimmäiseen kauppahalliin.

Se on rakennettu entiseen rautatietunneliin. Sitä kutsutaan Viaduktiksi sen sijainnin vuoksi. Päärautatieaseman edestä voi hypätä nelosen tai numero 13 ratikkaan ja ajaa Dammwegin pysäkille. Matka kestää viitisen minuuttia, kävellen 15-20.

Markthalle im Viaduktista saa mukaansa taatusti laadukkaat juustot, makkarat ja Bündnerfleischit. Viaduktista on nopeasti tullut suosittu kohtauspaikka. Sen rennossa ravintolassa voi tilata pikkunälkään Hacktätschlin (=hampurilainen) tai Säulin (= pikkupossua).

Ellei sitten tyydy läksiäiskahveihin Bahnhofstrassen legendaarisessa Sprünglin kahvilassa, jossa on kaiken hyvän rinnalla tarjolla myös suklaaleivos, jota koristaa aito kultahippunen. Kyllä ne sveitsiläiset osaavat.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2010