Teksti ja kuvat: Maisa Lappi
Komeasti valaistu Colosseum tervehtii meitä ajaessamme Fiumicinon lentoasemalta Rooman keskustan halki kohti pohjoista, Montesacron puutarhakaupunginosaa. Ajatuksenamme on viettää viikko roomalaisittain.
Asumme nimittäin serkuntyttäreni Tean, hänen miehensä Pinon ja lasten Sofian (11) ja Gabrielen (15) luona. Aikaa on kerrankin nauttia roomalaisesta elämästä kiireettömästi. Istuskella katukahviloissa seuraamassa ohikulkijoita, tutustua johonkin uuteen nähtävyyteen, tehdä vähän ostoksia, nauttia italialaisesta ruoasta. Ja elää mukana Tedescon perheen arjessa.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Roomaan tulvi maan eteläosista ihmisiä paremman elämän ja työn perässä. Taloja rakentamalla heille luotiin työpaikkoja ja saatiin myös tarvittavia asuntoja.
Arkkitehti Gustavo Giavannoni otti esimerkkiä englantilaisen arkkitehdin Ebenezer Howardin luomasta Lotchwich Garden Citystä Lontoossa. Hän halusi luoda lähiön, jossa kaikki palvelut olisivat lähellä, mutta rakennukset olisivat suurelta osin pientaloja. Taloja ympäröisivät runsaat puustot ja kapeat, kodikkaan mutkittelevat tiet.
Syntyi Rooman Città Giardino, Montesacron lähiö. Sen keskusaukiolla Piazza Sempionella on komea kirkko, posti ja useita kauppoja. Merkityksellistä on, että vaikka kyseessä on hillitysti ja hienosti rakennettu alue, sinne rakennettiin paljon myös kaupungin vuokrataloja. Suurin osa taloista on rakennettu 1920- ja -30-luvuilla.
Tutustumisretkellä Montesacrossa
Montesacron kapeilla kaduilla kävellessä unohtaa, että on yli kolmen miljoonan asukkaan kaupungissa. Samassa talossa asuvat jäävät vaihtamaan kiireettömästi kuulumisia. Via Garganon juustokauppias esittelee mielellään eri juustolaatuja ja tutuiksi tulevat kauppiaat, kuten kenkäkauppa Cipolloni Calzaturessa, antavat alennusta ostoksista. Cipollonilla tulee tunne, että on hypännyt aikakoneella taaksepäin 60-luvulle. Siellä on nimittäin vieläkin ”kenkäpukit”, joiden avulla on helppoa sovittaa kenkiä, jotka myyjät laittavat jalkaan. Palvelu on kunniassaan! Viale Adriaticon nappi-, sukka- ja huivikaupasta löytyy mitä vain. Samaisella kadulla on ikioma lasten kenkäkauppa. On hauska seurata pikkuvesseleiden iloa heidän tehdessään horjuvaa koekävelyä uudet popot jalassaan.
Montesacrossa, niin kuin muuallakin Roomassa törmää nk. isoihin neniin. Ne ovat vesiposteja, joista turistikin voi huoletta juoda, sillä vesi tulee lähteistä. Montesacron alueella on toimiva Fonte Aqua Sacran mineraalilähde, josta paikalliset asukkaat käyvät pullottamassa puoli-ilmaiseksi (6 senttiä litralta) mineraalivettä omiin pulloihinsa.
Tiberin sivujoen Anienen ylitse kulkee vanha kivisilta. Se sijaitsee kauniin puiston keskellä.
Vanhojen puiden siimeksessä on paljon huviloita, joista silmä huomaa osia vanhoista roomalaisista koristeista tai kivenlohkareista. Tedescojen koti on nelikerroksisen talon yläkerrassa. Sen suurella kattoterassilla on ympäri vuoden satoa tuottavia sitruunapuita, granaattiomenapuu, ruukkuruusuja ja tietenkin yrttitarha, josta napsastaan omiin tarpeisiin basilikaa, oreganoa, timjamia ja muita yrttejä ruoasta riippuen. Päiväsaikaan vielä lokakuussakin siellä voi kahvitella, mutta illalla on (ainakin roomalaisten mielestä) jo liian viileää nauttia illallista.
Aamiaiseksi cappuccinoa ja cornettoa
Sunnuntaiaamuna Sofia pukee päälleen partiolaisten puvun ja hänet viedään katolisten partioon hauska leppäkerttuhattu päässään. Leppäkerttu-ryhmän kaverit Maddalena ja Giulia odottavat jo häntä.
Sen jälkeen on vuorossa Tean ja Pinon sunnuntaitraditio: aamiainen Bar Romolissa. Siellä käykin jo melkoinen vilske: leivonnaispuolella suosituin tuote tuntuu olevan suklaasisältöinen cornetto-voisarvi. Kun syötävät on saatu ja maksettu, siirrytään kahvilan toiselle tiskille ja jonotetaan juotavat. Cappuccino ja cornetto nautitaan seisaaltaan. Ja se siitä aamiaisesta. Kotona aamiainen on kahvia, kaakaota tai maitoa ja korppuja. Tosin Gabriele kasvavana poikana haluaa suomalaisen aamiaisen kunnon voileipineen. Tuliaisiksi toivotut nakit ja ruisleipä katoavat pian parempiin suihin (ja osa pakastimeen loimulohen kera).
Ennen Sofian noutamista ehdimme vielä käydä tutustumassa viehättävään Coppedèn aukioon. Suihkulähteen ympärillä on samannimisen arkkitehdin suunnittelemia taloja 1920-luvulta. Ponte Milvion sillalta seuraamme Tiberin kuohuissa melovia kajakkiuskalikkoja ja luemme rakastavaisten viestejä tuhansista lukoista, jotka koristavat sillan kaiteita.
Sunnuntailounaalle nonnan luo
Sunnuntailounas nonnan, isoäidin luona on italialaisista italialaisin perinne. Pinon äiti Tita on kutsunut meidätkin luokseen tätä traditiota noudattamaan. Tean perheen lisäksi lounaalle osallistuvat isoisä Enzo ja Pinon sinkkusisko Marilena.
Buon giorno, come sta, suukkoja molemmille poskille. Kun kuulumiset on vaihdettu ja tuliaiset katsastettu, meidät ohjataan auringonlämpöiselle terassille aurinkovarjon suojaan lounaalle. Ja sitten se ilotulitus alkaa! Nimittäin niin ruoan kuin keskustelunkin suhteen. Välillä keskustelu on jopa kiihkeää: Gabriele haluaisi futisfanina lähteä kesken lounaan katsomaan tärkeää matsia.
Tita on pannut parastaan. Verryttelemme alkuun korpuilla, joiden päällä on grillattua tomaattia tai paprikaa sekä mozzarellalla, jota on tarjoiluastiassa iso ”rypäle”. Nonnan munakoisopasta on niin maukasta, että haluamme antaa sen reseptin myös teille lukijoille. Pääruokana on pihviä, jota koristavat sienet, mozzarella ja tomaattikastike. Sen kanssa tarjotaan lisukkeena monivaiheisen työn takana olevaa calabrialaista caponata- vihanneshöystöä. Pino on tuonut mukanaan viinejä omasta viinikellarista nautittavaksi ruoan kera.
Ensimmäinen jälkiruoka on tuoreita persikoita valkoviinissä. Lasten mieluisin jälkkäri ovat kuitenkin Montesacron Luperinin konditoriasta ennen lounasta haetut leivonnaiset. Niiden kanssa on tarjolla espressoa ja Titan tekemää Limoncelloa, grappaa tai Vatikaanin ehtoollisviiniä! Viimeksi mainittu on ostettu Vatikaanin viinikaupasta. Enzon ystävä lainaa korttia, jolla pääsee Vatikaanin erikoiskauppoihin ostoksille.
Lounas vaatii ”kotona” ehdottoman pitkät torkut, jonka jälkeen lounasta sulatellaan iltakävelyllä Montesacron romanttisilla kujilla ja kaduilla. Tällaista on dolce vita Roomassa!
Iltakävelyn jälkeen poiketaan vielä iltamessuun Montesacron omaan kirkkoon Piazza Sempionelle.
Tean arki
Sofia on vielä liian nuori liikkumaan yksin Rooman kaltaisessa suurkaupungissa julkisilla kulkuneuvoilla. Siksi äiti vie hänet aamuisin kouluun ja hakee myös iltapäivällä kotiin. Gabriele pääsee usein Pinon kanssa kouluun, mutta tulee itse bussilla kotiin.
Aamupäivällä Tea käy tekemässä ruokahankintoja. Paikallisesta supermercatosta ostetaan morttadellat ja prosciuttot, pastat, lihat ja kalat. Kerran viikossa Tea lähtee Mercato di Valle Melainan vihannes- ja hedelmätorille hankkimaan vihreää pöytään. Lapset tulevat nälkäisinä koulusta lounaalle, sillä Italiassa lapsia ei hemmotella kouluruoalla kuten Suomessa.
Italiassa lukiolaiset käyvät koulua lauantaisinkin ja läksyjä on paljon. Tea kuulustelee illansuussa Sofian läksyjä ja joskus apua tarvitsee Gabrielekin, varsinkin matematiikan solmujen selvittelemisessä. Matikankokeiden edellä jopa tuiki tärkeät koristreenit saavat jäädä väliin.
Paljon vapaata aikaa ei Tealle jää, sillä iltapäivällä alkaa illallisen valmistelu. Pinon työpäivä venyy usein iltakahdeksaan tai -yhdeksäänkin. Illallista syödään vasta isän saavuttua kotiin. Se on arkena perheen ainoa yhteinen hetki, jolloin isälle kerrotaan päivän tapahtumista.
Ostoksille
Montesacrosta pääsee bussilla puolessa tunnissa keskustaan. Silloin harvoin, kun Tea ehtii shoppailemaan, hän miettii tarkkaan auton ottamista mukaan. Sillä parkkipaikan löytäminen Roomassa on lottovoitto.
Espanjalaisten portaiden juurelta lähtee yksi Rooman tunnetuimmista kauppakaduista Via dei Condotti. Jos Versacet ja Guccit eivät sovi kukkarolle, kannattaa suunnistaa samansuuntaiselle Via Frattinalle, siellä on vieri vieressä kohtuuhintaisia vaatekauppoja.
Piazza di Spagnan varrella voi käydä ihastelemassa Fretten liinavaatekaupan pyyhkeitä ja lakanoita tai ostaa laukun Furlasta. AVC:n kenkäkauppa samalla aukiolla on Tean lemppari.
Nk. Afrikan kaupunginosassa lähempänä Montesacroa löytyy kohtuuhintaisia vaate- ja kenkäkauppoja, joissa laatu on kuitenkin hyvä.
Trasteveren ja Ghetton lumo
Runoilja Trilussaa esittävä patsas on Trasteveren edellisyön juhlijoilta saanut suuhunsa tupakantumpin ja kainaloonsa viinipullon. Se kuvaa oikeastaan hyvin tätä boheemia kaupunginosaa, jonne paikallisetkin tulevat syömään ja huvittelemaan. Joku on yön tunteina jättänyt vanhan Fiatinsa pikkukujalle. Sen rekisterinumero on sattuvasti Roma Go!
Basilica di Santa Marian kirkon edustalla olevan suihkulähteen rappusilla luetaan aamun lehdet, nuoripari suutelee kiihkeästi ja turistit lepuuttavat jalkojaan seuraten torin vilkasta elämää. Torin naissellisti soittaa silmät kiinni klassista musiikkia ja avaa silmänsä vain, kun tippihattuun kilahtaa kolikko.
Uusi iltaelämän tuttavuus on Rooman Ghetto. Sinne pääsee Trasteverestä Ponte Fabriciota pitkin Tiberin sairaalasaaren Isola Tiberinan kautta. Ensimmäiset juutalaiset tulivat Roomaan jo 100-luvulla eKr. Siitä lähtien kaupungissa on ollut oma juutalaisten yhteisö.
Meidän tullessamme Ghettoon huomaamme jotain erikoista olevan tekeillä. Alue on eristetty, paikalla on paljon poliiseja ja sisään Ghettoon pääsee vain mellakka-aitojen tietyistä väleistä. Väkeä on paljon ulkosalla, mutta he ovat iloisella tuulella ja juttelevat vilkkaasti keskenään. Meneillään on heidän joom kippur -juhlansa.
Me etsiydymme kuitenkin Via S. Maria del Paintolle, jonka varrelle jää La Vecchia Bottega del Vino. Se on Pinon ja Tean suosima viinibaari, johon he tulevat silloin tällöin kahdestaan maistelemaan viinejä ja syömään jotain pientä. Me maistoimme Friulin alueen punaviiniä sekä Sisilian Marsalasta tulevaa d’Avola neroa carpaccion ja juustojen kera.
Ghetton alueella sijaitsee myös suosittu roomalaisherkkuja tarjoava Giggetton ravintola, jonka taakse jäävälle kujalle avattiin viime lokakuussa uusi viinibaari Gigetto II. Ghetton valaistu antiikin aikainen pylväikkö toivottaa meille hyvää yötä. Palaamme kotiin Tiberin laitaa ja mielikuvaksi illasta jää päällimmäiseksi kaunis, valaistu Enkelten silta, Ponte Sant Angelo.
Seuraavalla kerralla herkuttelemme enemmän Rooman nähtävyyksillä. Siksi kävimme heittämässä muiden turistien lailla kolikon Fontana di Trevin suihkulähteeseen. Se kun varmistaa paluun Ikuiseen kaupunkiin. Ennemmin tai myöhemmin.
© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 1/2009
|| 
|| 
|| 
|| 