Teksti ja kuvat: Kai Paroma

Poliisi seisoo keskellä moottoritietä ”lapa” pystyssä. Meidän leveysasteillamme asia ei hetkauttaisi, mutta Swazimaan suuntaisella Etelä-Afrikan R17-tiellä en ole ihan varma, mihinkähän tilanne mahtaa johtaa? Vain tunti maahan saapumisen jälkeen, jos ei pikimustaan, niin ainakin mustaan Afrikkaan, vuokrajeepin ratissa, vasemmanpuoleinen liikenne ja jo poliisin kanssa tekemisissä. Kyseessä vain ajokortin tarkistus ja matka jatkuu…

Rajatapauksia riittää

Mpumalangan provinssi muistuttaa vahvasti Argentiinan pampaa ja vaikuttaa Etelä-Afrikan vilja-aitalta, niin tasaista ja monotonista maisema on. Lisäksi sattuu vielä olemaan paikallinen talvi ja kuivaa, joten näky paikka paikoin on jopa lohduton. Swazimaan lähellä alkaa hahmottua korkeuseroja ja vihreämpää maastoa.

Rajamuodollisuuksista selviämme neljän jonon kautta ja parin erilaisen veronmaksun kera noin tunnissa. Eivät ilmeisesti ole Schengenistä täällä kuulleet? Illat ovat tähän aikaan vuodesta melko viileitä, varsinkin Swazivuoristossa, jossa majamme, Hawane-resort, sijaitsee. Maittava illallinen, lämmin suihku ja aamulla matka jatkuu.

-Which nationality?, kysyy rajaviranomainen? Vastaan Finland. - Yes country, but which nationality? - Finland. - Yes, yes but which nationality? - Finland. - Ok. Vaikka meitä tilanne naurattaa, niin tuskinpa Suomen rajaviranomaisten edustajakaan tietäisi Swazimaan kuningaskuntaa tai sen sijaintia? Olemme Mosambikin rajalla ja etenemme kolmanteen maahan Afrikan mantereella saman päivän aikana. Rajalla vierähtää taas vajaa tunti, mikä kuulemma on erittäin ripeää näillä main. Swazimaa on kaunista, vehreää vuoristomaisemaa. Oikeastaan melko suurikin ero Etelä-Afrikkaan, jossa olosuhteet ovat todella vaatimattomat. Koska Mosambikin rajaa ei vuokra- autolla saa ylittää, jätämme jeeppimme Mvuradonaan, tulevan safarimme tukikohtaan ja järjestämme kuljetuksen rajan yli Maputoon, Mosambikin pääkaupunkiin. Kruger-puiston alueella on satanut normaalin talven sateisiin verrattuna vain kolmasosa, ja se näkyy. Impalatkin kuulemma menehtyvät ruuan ja veden puutteeseen. Matkalla näkyy jo impaloita, seeproja ja apinoita. Joen uomassa käyskentelevät elefantit ja vesipuhvelit. Tuntuu jo mukavalta odotella paluumatkan safaria.

Kauneus on katoavaista

Maputoa kuvaillaan Afrikan kauneimmaksi kaupungiksi, tai ainakin entiseksi sellaiseksi. Vuoden 1975 vaalien jälkeen portugalilaisille, entisille siirtomaaisännille, annettiin 24 tuntia aikaa poistua maasta. Ilmeisesti sen jälkeen ei asioista, viimeisiä rauhan vuosia lukuun ottamatta, ole kannettu huolta. Sen verran ränsistynyttä katukuva on. Avenida de 24 Julio, on pääkatu ja ainoa katu, joka vaalien kunniaksi on saanut pitää portugalilaisen nimensä ja jonka varrella uudehko ”boutique”-hotellimme Villas Arabias sijaitsee.

Äyriäis- ja kalaruoat ovat Mosambikin parasta antia ja suuntaamme keskustan Piri-Piri (paikallinen chilipippuri) -ravintolaan. Kaupustelijoita riittää ja valkonaama erottuu tästä porukasta pomminvarmasti. Pimeä laskeutuu jo kello 18 aikoihin ja siitä pari tuntia eteenpäin ei enää suositella ulkona liikkumista, turvallisuussyistä. Noudatamme ohjetta ja päätämme päivän portugalilaisella valkoviinillä hotellin uima-altaalla.

Z-kerroin nostaa päätään

Aamu koittaa ja siirrymme aikaisin Maputon lentoasemalle koska Maputo-Inhambane-lennon liput ovat vielä lunastamatta. Toimistossa on maksupääte, mutta se ei kuulemma toimi. Pankkiautomaatin kautta yritämme saada seinästä rahaa kahdella  eri luottokortilla, mutta tuloksetta. Nyt maksupääte yllättäen toimiikin, mutta ei juuri tällä Visa-kortilla. Ja kuten arvata saattaa, hetken kuluttua se toimii tälläkin kortilla. Matkustajaveroa maksettaessa virkailija nukkuu… Turvatarkastuksessa virkailija nukkuu… Alan sisäistää Esa Salmisen esittämän ”Zkertoimen” teoriaa kirjassa ”Köyhyyden ammattilainen”. Näillä leveysasteilla asioita käsitellään lineaarisesti siinä järjestyksessä kun asiat tapahtuvat eikä kokonaisvaltaisesti ja syy-seuraus- periaatteella, kuten meillä. Varsinkaan asioiden toimimattomuudelle tai kestolle ja syiden miettimiselle ei kannata uhrata aikaa tai menettää mielenrauhaansa. Näin ne vain ovat tai  eivät ole, edistyvät tai eivät edisty.

Meren antimet

Suun muoto muistuttaa lähinnä päälle käyvää kuplavolkkaria, koko on kuitenkin noin viisi kertaa suurempi. Valashai lipuu majesteettisen hitaasti ohi melkein kosketusetäisyydeltä. Jännittää niin runsaasti, että käännän hetkesi otukselle selän. Mitähän sekin mahtoi auttaa, mietin jälkeenpäin ja hymyilyttää. Suurten planktonmäärien vuoksi näkyvyys tässä kohtaa Mosambikin rannikkoa on vedessä melko heikko. Toisaalta juuri siitä syystä valashai, maailman suurin kala, näillä vesillä  viihtyy vuoden ympäri. Varusteina minulla on märkäpuku, maski ja norkkeli. Tuuli on navakkaa ja kookkaan kumiveneen kyydissä olemme jo onnistuneet bongamaan ryhävalaita, mustavalaita ja delfiinejä. Kahden tunnin saldoon voi olla melko tyytyväinen.

Leppoisaa menoa Flamingo Bayssä

Flamingo Bay sijaitsee Inhambanessa, 500 km Maputosta pohjoiseen. Inhambaneen pääsee myös Johannesburgista suoraan lentämällä. Kaksikymmentä tolppien varaan rakennettua bungalowia on laskuveden aikaan merenpohjan näkyessä hiukan alastoman tuntuisia, kun taas nousuveden aikana vesi nuolee terassia. Alle 12-vuotiaita ei Flamingo Bayhin sallita, mutta perheet ovat tervetulleita niemen takana sijaitsevaan sisar-resorttiin, Barra Lodgeen. Barra Lodgessa järjestetään myös kaikki aktiviteetit, joita sukelluksen lisäksi on lukuisia.

Puolihoito kuuluu hintaan ja pimeyden laskeutuessa melko varhain ruokailu onkin yksi päivän kohokohdista. Sen tasossa ei ole moitittavaa. Leppoisat kolme päivää on vierähtänyt kevyesti Flamingo Bayssä. Kelin ollessa navakan tuulen säestämää, eivät lisäaktiviteetit merellä ole olleet mahdollisia. Itikat ja pörriäiset ovat tuulen takia loistaneet poissaolollaan. Päivät on lekottelun lisäksi käytetty rannalla tepasteluun, johon noin kymmenen kilometrin mittainen ranta soveltuu loistavasti. Ihmisiä matkan varrella näkyi kourallinen. Teimme myös retken Inhambanen kaupunkiin, joka afrikkalaiseksi kaupungiksi oli yllättävänkin siisti.

Havaintoja Mosambikista

Portugalilaisten poistuttua 70-luvulla maasta, alkoi pitkä sisällissota vasemmistolaisen Frelimo-liikkeen ja Etelä-Afrikan tukeman Renamon välillä. Sotaa kesti seitsemäntoista vuotta ja sotiminen lopetettiin vasta 90-luvun puolivälissä. Tämän seurauksena miinakentillä vammautuneita valitettavasti näkyy edelleen. Muuten yhteiskunta näyttää elävän mukavassa myötätuulessa, vaikka maaseudulla suhteellisen köyhää onkin. Pääelinkeino on edelleen maatalous, kouluja on runsaasti ja Maputon metropolissa näkyy jo merkkejä keskiluokkaisuudestakin. Ajoneuvot ovat poikkeuksetta yleisiä kulkuneuvoja turismin, valtion tai avustusjärjestöjen käytössä. Yksityiskulkuneuvoja ei teillä juuri näy.

Z-kerrointa tarjottiin heti aamusta runsain annoksin. Kuljettaja myöhästyi, auto hajosi matkalla ja lopuksi varaauton kuljettaja unohti pysähtyessä laittaa vaihteen päälle, joten auto valui takaperin melkein ojaan. Puolen tunnin myöhästyminen on Afrikassa mitätöntä, mutta juuri tänään piti keretä takaisin Maputoon lähtevään ”express-linjaautoon”. Menomatkalla taitoimme saman välin lentäen kaksitoistapaikkaisella Beechcraftilla tunnissa, kulu 170 USD. Paluussa tyydyttiin linja-autoon mielenkiinnosta, eikä maanantaisin tällä välillä edes operoi lentoja.

Linja-autossa ompi tunnelmaa

Linja-auto lähtikin ennen kahdeksaa aamulla ja oli puolitäynnä. Aikuisia, lapsia ja tavaraa valtavat määrät, ei sentään eläimiä. Karibiatyylinen poppi soi täysillä, siis Mosambikin täysillä, koko matkan ajan. Kahdeksan tuntia ja noin neljäkymmentä pysähdystä myöhemmin ”express-bussimme” pysähtyi Maputon esikaupunkialueelle. Puutuneesta takapuolesta huolimatta mahtava show, kulu 9 EUR. Romuautoa muistuttavalla taksilla jatkoimme Polana–hotelliin, joka kruunasi vaiherikkaan päivämme. Polana on Maputon ykköshotelli ja huokuu siirtomaa-ajan henkeä. Gin Tonicit ansaittu, tuplana.

Esimakua safarista

Tiesitkö, että leijonan karjunta kuuluu parhaimmillaan 8 kilometrin päähän? Emme mekään, ennen kun tulimme Mvuradonaan, Kruger Parkin kupeessa sijaitsevaan safarilodgeemme. Läheinen Crocodile River -joki on Krugerin rajaa ja tällä puolen sijaitseva aita on leijonien  toimesta ylitetty, kun karjunnan seurauksena ikkunatkin helisevät.

Nokkela kuskimme suoritti Etelä-Afrikan ja Mosambikin väliset rajamuodollisuudet hämmästyttävän tehokkaasti pientä viekkautta käyttäen. Mvuradonassa voi kerralla majoittua enintään kymmenen henkeä ja se on sijainniltaan käytännöllinen ja ajomatka päätieltä on sinne lyhyt. Terassilla nautittujen iltapäiväoluiden lomassa pihalla näkyi villisikoja, impaloita ja mangusteja sekä joen toisella puolella elefanttilauma. Viime viikolla leopardi oli onnistunut saalistamisessa ja raahannut tapansa mukaan saaliin joen läheisyydessä olevaan puuhun.

Maputossa olisimme mielellämme viettäneet pari lisäpäivää, jotta läheiset saaret Inhaca ja Xefinan olisi saatu tutkittua. Harvoin suurkaupungin liepeillä on tarjolla noin upeita rantakohteita. Jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Aina oppii, kun on kotoa pois

Hyeenan jätös on valkoista sen vahvoilla leuoilla jyrsimien luiden sisältämän kalkin johdosta. Sarvikuono näkee vain kymmenen metrin päähän. Elefantti syö kaksisataa kiloa heinää ja juo sata litraa vettä päivittäin. Paviaani on tarvittaessa myös lihansyöjä. Leijona lepää ja nukkuu kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa. Seeprat kaulaavat, jotta voivat hännillään hätistellä itikoita toistensa pään kohdalta. Virtahepo tappaa eniten ihmisiä Afrikan eläimistä. Tässä oli vain osa osaavalta safarioppaaltamme, Heinrichiltä, ammennettua knoppitietoa.

Vaikka Krugerin kansallispuistossa saa ajaa omatoimisestikin, on vähintään puolen päivän safarille hyvä ottaa opastus. Jeepin kyydistä on korkealta hyvät näkymät ja samalla saa valtavan määrän tietoa ja oppia eläinten elintavoista. Kruger on maailman toiseksi suurin luonnonpuisto ja jotta sen koosta ja mittasuhteista saa käsityksen, niin seuraavassa muutama fakta. Puistossa on 200 000 impala-antilooppia, 14 000 elefanttia, 4000 sarvikuonoa, 2000 leijonaa ja 1000 leopardia sekä yli 1500 eri lintulajia. Pinta-alaltaan Kruger vastaa kooltaan Portugalia. Aamupäivän aikana bongasimme ”big five” -eläimistä kaikki paitsi leopardin ja lisäksi näimme lukuisan määrän muita eläimiä kuten antilooppeja, seeproja, kirahveja, virtahepoja ja krokotiileja, muutamia mainitakseni. Mvuradona sijaitsee vain viisitoista kilometriä Crocodile Bridgen portista ja on sen vuoksi huomattavasti huokeampi tapa kokea safari. Aktiviteettivalikoimista löytyy yösafari ja Swazimaa- ja Maputoretkiä myöten kaikki tarpeellinen.