Teksti: Jaana Rinne, kuvat Ralf Örn

Barcelona ja Madrid. Kaksi kaupunkia, kaksi näkökulmaa espanjalaisuuteen. Ikänsä riidoissa olleet kaupungit ovat päässeet pitkälle, osittain sen takia, että hedelmällinen kina on pakottanut molemmat panemaan parastaan. Kun Barça hävisi keväällä Real Madridille, The Times ehti jo julistaa Madridin voittajaksi kaupunkien välisessä kilpailussa. Miten on? Paras lähteä itse matkaan ja kokea kummatkin. Tuloksena on kunnianosoitus molemmille kaupungeille.

Mikä niissä vetoaa? Barcelonalla on hengästyttävää Modernistaarkkitehtuuria, meri ja kultaisia rantoja sekä yksi maailman parhaista jalkapallojoukkueista. El Bornin trendikäs alue, Eixamplen bulevardit ja Abacin, Alkimian, Cinq Centits ja Comerc 24:n kaltaiset kemiallista gourmetia edustavat ravintolat eivät ainakaan huononna Barcelonan mainetta maan makeimpana kaupunkina ja Katalonian muodikkaana jalokivenä.

Mutta ei hätäillä, sillä Madridilla on viime aikoina mennyt paremmin kuin hyvin.

Kymmenen vuotta sitten byrokraattien kansoittamasta, aikansa eläneestä vanhan maailman kaupungiksi haukutusta Madridista on kasvanut itsevarma suunnannäyttäjä. Dynaaminen ja akateeminen pääkaupunki on suuresta koostaan huolimatta tunnelmaltaan maanläheinen. Madridilainen tunne ja lämpö nähdään katalaanien järjen ja viileän asenteen vastakohtana. Bisneshenkiset katalaanit ovat hengeltään eurooppalaisina samaistaneet itsensä roomalaisiin, pariisilaisiin ja milanolaisiin ja haukkuneet Madridia amerikkalaiseksi kaupungiksi.

Amerikkalainen? Tuskin, pikemmin suuruudessaan skitsofreeninen, tai vähintään kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava. Poliittisen, taiteellisen ja kuninkaallisen Espanjan keskus palatseineen, hallituksineen ja oopperoineen on kuin pikkukylä, missä jokainen tietää naapurinsa asiat.

Madridilaiset ovat suoria, joidenkin mielestä suorastaan röyhkeitä ihmisiä, hedonisteja, jotka keskittyvät pitämään hauskaa. Madrid tosiaan hehkuu elämäniloa. Tuhannet tapaspaikat, flamencoklubit ja kahvilat ovat tapeon eli baarista toiseen kulkevan ja pikkunaposteltavaa ja juotavaa kuluttavan iltakävelyn aikana täynnä ihmisiä. Puhtaimpana elämästä nauttiminen tuntuu kaduilla kuuman kesäyön jälkeisenä varhaisena aamuna. Muiden vetäydyttyä nukkumaan madridilainen jaksaa yhä juhlia.

Barcelonan sielu löytyy Ramblaa syvemmältä

Jos jotkut kaupungit ovat naisia, jotkut miehiä, niin Barcelona on nainen, Madrid mies. Katalonian pääkaupunki on kuin viileä Antoni Gaudin kaunotar, Kastilian hermokeskus maskuliininen härkätaistelija. Molemmilla on vastustamatonta lumovoimaa. Barcelona kietoo vierailijan pikkusormensa ympärille, Madrid vie koko käden.

Molemmat väsyttävät jalat, koska kumpikin on paras ottaa haltuun kävellen. Barcelonan kellistäminen alkaa kaupungin keskipisteestä, Placa de Catalunyalta. Mustiin pukeutuneet trendinuoret, kirjoihin uppoutuneet seniorit ja puluja syöttävät pikkulapset ovat kaikki kokoontuneet Katalonian aukiolle. Sieltä käydään kohti Ramblaa. Rambla on kaupallinen matkamuistoshow ja kilometrin pituinen visuaalinen virta. Elävät patsaat ja katuartistien paperikäärmeet ilmestyvät eteen kuin tyhjästä. Buon dia, huutaa vanha noita La Boquerian kauppahallin suunnasta. Ikivanhassa hallissa vegaanien painajaiset yrittävät lyödä toisiaan laudalta. Kokonaiset eläimenpäät eivät houkuttele heikkohermoisia. He pakenevat leivosliikkeisiin.

Ramblan kaunein rakennus on upeasti restauroitu oopperatalo Gran Teatre del Liceu, mutta Barcelonan sielua on etsittävä Ramblaa syvemmältä. Se piileksii kaupungin toinen toistaan taiteellisemmissa katulampuissa ja viehättävällä Placa del Pinillä ja Placa Reialilla. Valtavien palmujen valossa voi seurata toisen kerroksen parvekkeella valkoista kissaa tai nähdä marijuanapussin  vaihtavan kujalla omistajaa.

Pedro Almodovarin Kaikki äidistäni elokuva kuvattiin osittain Barcelonassa. Almodovarin värit kuvaavat hyvin kaupungin liki surrealististista vetovoimaa. Oma lukunsa on goottilaisen kaupunginosan 1400-lukulainen tunnelma. Historia heittää haasteen: Lähdetkö vaeltamaan kapeille kujille valmiina kohtaamaan sen mitä la vida eteesi heittää? Pidä laukustasi kiinni, sillä koirat juoksevat vapaina siellä missä parvekkeiden kukat kurkottavat kohti valoa. Hiljaisuuden rikkoo vain yksinäinen ulvonta.

Solilta sai aikoinaan vuokrattua palkkamurhaajan

Barcelonan Katalonian aukiota vastaa Madridissa Puerta del Sol. Sol on lukuisten teiden risteyskohta, jossa kukaan ei tunnu pysähtyvän. Kaikki ovat matkalla johonkin, aina ja ikuisesti. Kaupunki on poistanut Solin aukion penkit, mutta tylsistyneen näköiset siirtolaiset ovat yhä paikalla.

Sol ei toki ole aina ollut tylsä, aikoinaan aukion luostariportailla vaihdettiin parhaat juorut ja Solilta sai vuokrattua vaikka palkkamurhaajan.

Kengänkiillottajan asiakas muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista: joutilaana sanomalehteä lukevassa itsestään tietoisessa vanhassa herrasmiehessä kiteytyy solilainen arjesta nauttiminen. Plaza Oriente, Plaza Santa Ana ja Plaza Mayor kilpailevat omaleimaisuudessaan turistien huomiosta. Mayorilla tanssitaan ja lauletaan kansanlauluja. Punkkarit riisuvat Vansinsa ja vaihtavat ne kansantanssiasuihin. Nekin ottavat osaa joilla on rengas nenässä.

Joku voi väittää, että Barcelona El Bulleineen on jättänyt Madridin varjoonsa ruokakulttuurin suhteen. Ihan turhaan. Joka puolelta Espanjaa siirtolaisia haaliva pääkaupunki tarjoaa murkinaa kaikkialta Espanjasta ja kaikkea argentiinalaisista pihveistä japanilaiseen sushiin. Ulkona syöminen on halpaa, ja päivän annoksia halvalla hinnalla tarjoavat huippuravintolat mahdollistavat lounaskokeilun. Sian korvat, mahalaukku ja cochinilloporsas kuuluvat paikallisiin erikoisuuksiin, samoin paikallisten rakastama jamon iberico. Espanjalaiset ovat sitä mieltä, että Madrid on maan paras paikka syödä kalaa. Puerta del Solia ympäröivät alueet ovat täynnä kuhinaa, ja jokaisella korttelilla on tarkasti toisesta erottuva ilmeensä. Madridin keittiöissä on kaikkea. Kaikki tulevat Madridiin ja se näkyy paikallisessa ruokakulttuurissa. Madridin ravintolataivaassa japanilainen sushiravintola ja intialainen mahtuvat elämään vieri vieressä.

Pedro Almodovar tuli Madridiin 1960-luvulla. Ensimmäisen pitkän elokuvansa vuonna 1978 valmiiksi saanut Almodovar kuului Francon kuoleman jälkeen taiteeseen, muotiin ja musiikkiin uutta tuulta puhaltaneeseen Movida Madrilena -liikkeeseen. Madrid kuuluu yhtä olennaisesti Almodovarin elokuviin kuin Pedron tytöt.

Madrid on ässiä ja puhetaidetta

Barcelonalla saattaa olla täyskäsi, mutta Madridilla on hihassaan ässiä.

Madrid pystyy kehuskelemaan superlatiiveilla. Omasta mielestään Euroopan korkein, vihrein, nuorin ja aurinkoisin pääkaupunki on sitä mieltä, että sen nähtyään on valmis Taivaaseen. Jotkut ovat, katseltuaan Pradon taidekokoelmaa ja kierreltyään tarpeeksi kauan Thysseniä ja Reina Sofiaa. Kiemurainen vanha kaupunki on täynnä eläviä tapasbaareja ja virkeää yöelämää, joka saa kilpailijan näyttämään väsähtäneeltä.

Siinä missä barcelonalaiset ovat kuuluisia kaupantekotaidoistaan ja harkitsevaisuudestaan, madrilenot puhuvat paljon, panevat kaiken peliin vieraanvaraisuuden suhteen. Omasta mielestään he ovat kehittäneet puhumisen taidemuodoksi. Tertulia eli tuttavallisesti juttelu sai alkunsa sata vuotta sitten paikallisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kokoontuessa Fontana d’Oron ja Pombon kaltaisiin legendaarisiin kahviloihin vaihtamaan ajatuksia.

Tertuliaa tuli harjoittaa silkasta puhumisen ilosta ja ryhmän tuli kokoontua säännöllisesti. Elettiin uutta Velazqezin ja Cervantersin kulta-aikaa, mutta kirjallisista kahviloista on enää jäljellä Cafe Gijon Paseo de los Recoletosilla ja Cafe Commercial Chuecassa. Televisio saattaa kilpailla kaupunkilaisten sieluista, mutta tähän mennessä se on ainoastaan pannut heidät huutamaan lujempaa.

Raha puhuu kovalla äänellä molemmissa kaupungeissa, Barcelonassa Eixamplessa ja Madridilla Salamancassa. Madridin Salamancan kaupunginosan katuja reunustavat fine dining -ravintolat ja tyylikkäät asuinhuoneistot.

Calle Serrano hellii shoppaajaa halvemmilla, mutta eleganteilla espanjalaisilla ja kansainvälisillä brändeillä. Mikä parhainta, sopii jokaiselle lompakolle. David ja Victoria Beckhamin asuessa Madridissa alue tuli tunnetuksi Victorian shoppailupaikkana.

Barcelonan Eixamplessa voi törmätä Barçan pelaajiin ostamassa timanttisormuksia tyttöystävilleen tai kaupungissa lomapäiviä viettäviin filmitähtiin. Ruutukaavan kaupoista osa on tarkoitettu niin varakkaille, ettei hintalappuja ole syytä käyttää. Köyhemmillä on onneksi oikeus katsoa ja ihmetellä.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2008