Teksti: Maisa Lappi, Kuvat : Maisa lappi ja Kaleva Travel

Uusi-Seelanti on onnen omiaan vuokra-autoiluun. Liikenne on Aucklandin miljoonakaupunkia lukuun ottamatta leppoisaa ja kiireetöntä. Upeat, kumpuilevat maisemat lampaineen ja lehmineen, maorikulttuuri, viinit ja gastronomia luovat puitteet onnistuneelle kiertomatkalle maailman laidalla.

Seison katse ylöspäin kohotettuna Aucklandin Sky Towerin 328 metriä korkean tornin alapuolella. Pian odotus palkitaan ja näen hyppääjän tekevän tornin huipulta alas Sky  Jumpiksi kutsutun hypyn. Pelkkä hypyn katsominen velloo vatsanpohjaa. Huvinsa kullakin!

Nousen matkaseuralaiseni kanssa vastapäiseltä bussipysäkiltä vaaleanvihreän Link Linen kyytiin, sillä olemme jättäneet vuokra-automme suosiolla hotellin autotalliin. Link Line on reittibussi, joka kiertää kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien ja suosituimpien kaupunginosien kautta. Toinen vaihtoehto olisi ollut Auckland Explorer -kiertoajelubussi.

Ponsonbyn ja Parnellin idyllit

Sekä Ponsonbya että Parnellia koristavat lukuisat siirtomaaajan tyyliset puisin pitsikoristein somistetut puutalot. Niiden alakerrassa on lukematon määrä kahviloita, joka kukkaron ravintoloita, vaateputiikkeja, antiikkikauppoja. Ponsonbyssa huomiota kiinnittää iso Women's Bookshop.

Päiväsaikaan ravintoloita kansoittavat liikemiehet asiakkaineen. Illalla sinne suunnataan viettämään aikaa alueiden baareissa ja klubeissa.

Risteilylle Viaduct Harbourista

Aucklandia kutsutaan Purjeiden kaupungiksi. Viaduct Harbourin satamasta voi lähteä vaikka America Cupiin osallistuneella hienolla purjeveneellä tunnin risteilylle. Risteilyn päätyttyä kannattaa jäädä Viaduct Harbouriin illalliselle johonkin sen monista rantaravintoloista. Soulia uskallan suositella omakohtaisen miellyttävän kokemuksen vuoksi. Sen hapuku-kala oli mehevää ja maukasta. Viinivalinta Craggy Rangen Chardonnay Hawke’s Bayn alueelta tuki makuelämystä.

Rotoruaan maoreihin tutustumaan

Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaita, jotka ovat polynesialaisten jälkeläisiä. He tulivat maahan noin tuhat vuotta sitten. Maoreita on noin 15 % maan koko väestöstä. Heidän kulttuurinsa pääpaikka on Pohjois-saaren keskiosassa sijaitseva Rotorua.

Rotorua sijaitsee samannimisen vulkaanisen järven rannalla. Vulkaanisen maaperän vuoksi rikiltä tuoksuvia järviä, geisirejä ja mutaa pulputtavia lähteitä on alueella todella paljon. Ne on osaksi valjastettu matkailijoiden käyttöön mineraalikylpylöinä. Polynesian Spa Hinemoa Streetillä on yksi korkeatasoisimmista ja kokeilemisen arvoisista kylpylöistä.

Whakarewarewa on nimeltään Rotoruan ykkösnähtävyys. Tässä pikkukylässä asuu maoreja, jotka esiintyvät turisteille Wahiaon kokoustalon ulkoterassilla. Naisten taidokkaat poipallotanssit ja runsaasti tatuoitujen miesten uhmakas haka-sotatanssi tempaavat katsojan mukaansa. Silmien kääntö ylösalaisin ja kielen näyttö kuuluvat viimeksi mainittuun vihollisen pelottelutanssiin.

Maorit ovat myös taitavia laulajia, jotka esittävät kauniit laulunsa moniäänisesti. Myös Aucklandin museossa on mahdollisuus seurata maorikonserttia ja -tansseja.

 Rotoruan alueella on useita paikkoja, joihin voi mennä viettämään iltaa ja syömään hangi dinner -illallista. Me kokeilimme Mitai Maori Villagea. Ja niin kokeilivat muutkin lähes 300 turistia. Tuskin olimme päässeet oman pöytämme ääreen ja ehtineet siemaista kulauksen paikallista olutta, kun lähdimme liikkeelle siunaamaan hangi-ruuan. Se on meidän kotoisen rosvopaistimme tapaan haudutettu kuumien kivien päällä maakerroksen alla. Hangiin kuuluu possua ja kanaa sekä paikallisia vihanneksia.
 
Sitten lähdettiin jonossa kuin köyhän talon porsaat kapealle joelle odottelemaan maorien kanoottia. Se mennä suhahti ohi vilauksessa. Isossa teltassa seurattiin tanssi-  ja lauluesitystä. Nälkäisinä pääsimme yhdeksän maissa illalla jonottamaan savulta maistuvaa ruokaa. Oluemme oli siinä vaiheessa lämpöistä kuin …

Maoritansseja ja laulua pääsee seuraamaan muuallakin ja hangi dinner ei ollut mikään gourmet-elämys. Suosittelen tuhlaamaan vajaan sadan dollarin sisäänpääsymaksun summan mieluummin vaikkapa opossumin villasta valmistettuihin lapasiin tai kauniiseen maorikoruun.

Viinejä ja art decoa

Herttainen maoritervehdys, jossa asetetaan nenät vastakkain, mielessämme jätämme rikinkatkuisen Rotoruan ja jatkamme matkaa Pohjois-saaren itärannikolle.

Siellä sijaitsee yksi maan tärkeimmistä viininviljelyalueista nimeltään Hawke’s Bay. Tämän merenlahden syleilyssä sijaitsevat mm. sellaiset kaupungit kuin Hastings ja Napier. Molemmissa on useita viinitiloja. Toiset tilat perivät maistiaisista pari dollaria, toiset tarjoavat niitä aivan ilmaiseksi.

Viinitilojen lisäksi Napier  ansaitsee tulla mainituksi myös toisen seikan vuoksi. Kaupunki tuhoutui lähes täysin vuoden 1931 maanjäristyksen aiheuttamissa tulipaloissa. Viisaat kaupunginisät päättivät rakentaa koko kaupungin uudelleen tiettyä rakennustyylisuuntaa noudattaen.

Art deco oli tuohon aikaan suurta huutoa. Niinpä tämän päivän Napier on kuin karamellirasia vaaleanpunaisine, -vihreine, -sinisine ja keltaisine rakennuksineen. Napierissa on mahdollista lähteä art deco -teemakiertokävelylle. Toinen vielä hauskempi tapa on istahtaa kiiltävän, punamustan vanhan Buickin kyytiin kuuntelemaan olkihattuun ja vaalearaitaiseen pukuun pukeutuneen herran selostusta. Ajelu kestää tunnin ja kyytiin mahtuu kerrallaan vain kolme. Näitä teemakävelyitä ja -ajeluita järjestää paikallinen art deco -säätiö (www.artdeconapier.com).

Leppoisa Wellington

Pohjois-saaren lounaiskolkassa sijaitseva Wellington on Uuden-Seelannin kulttuurin pääkaupunki. Siellä pitää kotiaan maan kuninkaallinen baletti, sinfoniaorkesteri ja ooppera. Museot ja galleriat esittävät monipuolisesti oman maan ja kansainvälistä taidetta.

Museo numero ykkönen on ehdottomasti Te Papa. Moderni 6-kerroksinen museo sijaitsee meren rannalla aivan Wellingtonin keskustassa. Se tarjoaa interaktiivisen mahdollisuuden tutustua maorikulttuuriin, maan historiaan sekä sen ympäristöön ja aarteisiin. Aarteita ovat mm. valtava museon sisälle rakennettu maorien kokouspaikka Te Marae, monet maoripatsaat, koristellut veneet ja vaatteet. Kaiken kukkuraksi museoon on vapaa pääsy joitakin erikoisnäyttelyitä lukuun ottamatta.

Keskustan rantaa kiertää leveä rantabulevardi, jonka varrella on rullaluistin- ja katospyörävuokraamoita. Katospyörällä voi polkaista ihastelemaan läheisen Oriental Bayn rakennuksia, jotka kukkulalle rakennettuna tuovat mieleen kotoisen Pispalamme. Tosin Oriental Bayn talot ovat puuleikkauksineen ja erkkereineen pispalalaistaloja koristeellisempia.

Ruokapaikkaa etsiessä ei tarvitse lähteä rantabulevardia pidemmälle. Queens Wharfin alueella esimerkiksi One Red Dog tarjoilee maistettavaksi lammas- tai krokotiilipitsaa. Dockside Restaurant on kelpo paikka lampaasta ylipäänsä pitävälle. Lampaankarerivi Marlboroughin viinialueelta tulevan Adam Scottin Pinot Noirin kanssa saa muistonakin vielä veden kielelle.

Apropo viinit: Etelä-saaren Marlboroughin viinialue on Wellingtonista käsin kolmen tunnin lauttamatkan päässä. Interislanderin lautta kulkee Wellingtonista kolmessa tunnissa upean Marlborough Soundsin vehreän saariston halki Etelä-saaren satamakaupunkiin Pictoniin. Pictonista on vain puolen tunnin ajomatka Wairaun laaksoon, Blenheimiin. Siellä kypsyvät mm. Jackson Estaten ja Montanan mainiot viinit, joita on saatavilla Suomessakin.

Etelä-saarella on myös kovin brittiläinen Christchurchin puutarhakaupunki. Saaren länsirannikolla sijaitsee paljon jäätiköitä ja mm. Millford Sound. Sieltä lähtee vaativa, 55 kilometriä pitkä vaellusreitti Millford Track, jonka vaeltamiseen kuluu neljä päivää. Huikeat maisemat  palkitsevat vaelluksen vaivat. Aktiviteetteja kaipaavalle Uusi-Seelanti tarjoaa vaellusten lisäksi benji-hyppyjä ja huimia jet boat -ajeluja. Mutta se on toinen juttu se.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2008