Teksti: Jaana Rinne, Kuvat : Ralf Örn

Meri mutisee. Aallot puhuvat. Sininen vesi syleilee kallioiden, macchia -piikkipensaiden ja pastellinväristen huviloiden rannikkoa, jonka selän takana oliivipensaiden hopeoimat kukkulat kohoavat kohti Apenniinien vuoristoa. On aika tutkia Italian kauneinta rantakaistaletta, 300 kilometriä pituista paratiisia. Ranskan rajalta Toscanan laidoille kiemurteleva Italian Riviera ei ole ehkä yhtä tunnettu kuin Ranskan puoleinen kaimansa, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen. Italian Riviera koostuu kahdesta toisistaan poikkeavasta rannikosta. Genovan oikealla puolelle  jäävästä Riviera di Ponentesta eli ” kuninkaallisten ja aristokraattien ”Rivierasta ja oikeanpuoleisesta Riviera di Levantesta eli ” runoilijoiden ja filosofien ” Rivierasta.

Rannikot ovat paitsi hengeltään myös ilmeeltään erilaisia. Ponente tunnetaan kukista ja palmuista, Levante kalliorannoista ja patikkaretkeläisten unelmareiteistä.

Italian puoli kärsi Ranskaa pahemmin toisen maailmansodan pommituksista, mutta alueen kauneus säilyi. Jäljelle jäi luonto ja suurisydämiset, mutta varsinkin Levanten puolella lakonisesti elämää kommentoivat ihmiset. Heille turkoosin meren ja vuoristokylien Riviera on ”paikka missä selkä nojaa vuoristoon ja varpaat kastuvat Välimereen. ” Saapasmaan metsäisin seutu nauttii välimerellisestä mikroilmastosta ja ällistyttävän rikkaasta floorasta ja faunasta. Ne luovat pohjan kulinaarisille nautinnoille, jotka houkuttelevat herkkusuita ympäri maailman.

Särmikäs ja karismaattinen Genova

Kahden Rivieran välissä seisova Ylpeä Genova eli Genoa La Superba on Italian suurin satamakaupunki. Kerroksittain rinteeseen rakennettu Genova on yhtä sulkeutunut kuin sisintään suojeleva luostari. Viitseliään matkailijan tämä Christoffer Kolumbuksen ja merisotasankari Andrea Dorian palkitsee merellisellä charmilla.

Monikerroksisuus vaatii kuorimista. Keskiaikainen ydin kapeine kujineen eli carruggeineen on aurinkoisenakin päivänä hämärä, mutta se, joka jaksaa kävellä, saa nähdä miltei jokaisella askeleella vanhoja monumentteja, palatseja, ja käsityöläisten ja Hermesin vaatteita.

Yliopisto nuorineen pitää huolta Genovan trendipulssista. Via Settembre XX:n varrelta löytyvät kaikki itseään kunnioittavan vaatefriikin himoitsemat italialaiset brändit juuri tänä keväänä muodikkaine värikkäine nahkatakkeineen. Via Settembren pituus pakottaa vetäytymään Galleria Mazziniin, jonka kirjatori suo pakopaikan kauppojen hälystä. Huippumuoti ja kirjat viihtyvät rinnakkain upeassa galleriassa. Samansuuntaisella Via Romalla vaatteiden hinnat ovat niin pienellä kirjoitettuja, ettei niitä ole tarkoitettu luettaviksi.

1100-luvulta säilyneen läntisen kaupunginportin eli Porta Sopranan ympärille aukeava Via Aprile kuuluu sekin kassialman pakollisiin alueisiin. Kun koruja, kenkiä ja laukkuja on nähty tarpeeksi, on aika peruuttaa Palazzo Ducalen hallinnoimalle Piazza Matteottille. Kahviloiden, ravintoloiden ja kirjakauppojen varjoissa syödään hyvin. Kaupungista löytyy useita Michelinin suosittelemia kahden ja kolmen haarukoiden paikkoja, mutta keskitason trattorioissakin ruoka on todella herkullista ja edullista. Ravintoloita löytyy varsinkin vanhan sataman eli porto anticon läheltä, missä meren anti ui suoraan lautasille ja focaccia tuoksuu. Via di Sottoripan keskiaikaisten holvien alaisissa herkkukaupoissa kohtaavat siirtolaiset ja genovalaiset perheenemännät.

Maailmankuulun genovalaisen arkkitehdin Renzo Pianon piirustusten mukaan kuntoon laitetun vanhan sataman sieluun pääsee tutustumaan venekierroksella tai nähtävyyksiä katselemalla. Rantakatu, Merimuseo ja L´Acquarion merenalainen maailma haineen, Niilin krokotiileineen ja delfiineineen kuuluvat olennaisiin Genova-elämyksiin.

Vanhimman osan eli sataman lisäksi Genovassa riittää arkkitehtuurillisia kerroksia. Vuonna 1501 rakennettu Strada Nuova eli Via Garibaldina tunnettu katu on häikäisevän upea, barokkipalatsien reunustama ”aatelinen”. Upeasti restauroidun kadun varrella on viihtyisiä sisäpihoja, joiden rauha houkuttelee pysähtymään. Kolmeen palatsiin, Rossoon, Biancoon ja Tursiin pääsee samalla lipulla.

Keskiaikaisen ja barokki-Genovan lisäksi kaupunkiin kuuluu 1800- ja 1900-luvuilla rakennettu osa. Piazza Ferrari suihkulähteineen on tämän uuden Genovan keskus. Palazzo Ducale ja Teatro Carlo Felice kertovat kulttuurisen ja taloudellisen mahdin viihtyvän läheisillä kaduilla.

Genovalaisia hemmotellaan Euroopan kauneimmilla naapureilla. Esikaupunkialueiden laidoille on unohtunut Italian Rivieran entisen loiston merkiksi 1700- ja 1800-lukujen huviloita puistoineen: Peglin Villa Durazzo Pallavinci englantilaisine puutarhoineen ja Villa Doria-Centurione merenkulkumuseoineen. Nervi on genovalaisten suosima viikonloppukohde. Sinne lähdetään iltakävelylle ihastelemaan puutarhoja ja katselemaan merta Passegiata Anita Garibaldilta.

Runoilijoiden ja jylhien kallioiden Levante

Rivieroista romanttisempi on Riviera di Levante. Levante ei pysty kerskumaan hyvillä rannoilla, mutta sen valtteina pysyvät jylhät näkymät ja pienet satamat, joiden elämänmeno saalista lajittelevine kalastajineen on pysynyt vuosikymmen toisensa jälkeen muuttumattomana.

Camogli kuuluu vanhojen kalastajakylien joukkoon. Veneet keinuvat hiljakseen satamassa, eikä Santa Maria Assuntan basilikan varjoissa roikkuvissa verkoissa ole kaloja vaan nuorten parien niihin kiinnittämiä punaisia sydämiä rakkausviesteineen…

Levanten lukuisista luonnonpuistoista viehättävin eli Parco Naturale di Portofino (Tigullion lahden länsipuolella sijaitseva luonnonsuojelualue) on vähintään päivän väärti. Eväät kuuluvat minkä tahansa  retken varustukseen. Liguriassa matkaan ei voi lähteä ilman leipää. Ligurialaisen ruokakulttuurin pane on Focaccia al Formaggio, ja sopivasti matkan varrelle osuu sen kotikaupunki Recco.

Portofinossa focacciaa maistelivat jo 1950-luvun rikkaat ja kuuluisat. He muuttivat entisen kalastajakylän omaksi leikkikentäkseen muutamassa vuodessa. Miljonäärit eristäytyivät mielellään kauniiseen ja kalliiseen Portofinoon, nostivat hotellien hinnat taivaisiin eli tavallisten turistien saavuttamattomiin.

Vaikeakulkuinen lahdenpoukama on yhä rikkaiden suosiossa. Paparazzit päivystävät ja julkkikset yrittävät pysyä tuntemattomina suurien lierihattujensa ja aurinkolasiensa takana. Ava Gardner ja Frank Sinatra ovat ehkä vaihtuneet Dolce & Gabbanaan ja Madonnaan, mutta mikään muu ei ole Portofinossa muuttunut. Satamassa myydään ihania vaatteita ja koruja ja Piazzettalla kauniita cocktaileja.

Vilkkaan Santa Margherita Liguren biletysmeininki vaihtuu Rapallossa henkisemmäksi. Vihreät ikkunaluukut ja kukin koristellut parvekkeet tervehtivät kulkijaa, ja Castellolta pääsee vielä korkeammalle Santuario di Montallegroon.

Runoilijoiden Rapallosta jatketaan Sestri Levanten kautta kohti Cinque Terrea. Läpinäkyvä meri ja veteen ulottuvat kalliot rinteilleen tarrautuvine kylineen ovat luonnonkauniin seudun vetovoimaisimpia nähtävyyksiä. Unescon maailmanperintökohteen viidestä kalastajakylästä tunnetuin on Vernazza. Maisemissa liikkuvat patikoijat ja muut luonnonystävät.

Lerici -lahti eli Runoilijoiden lahti hiljentää runouden ystävän. Mary Shelley, Percy Bysshe Shelley (hukkui matkallaan La Speziaan), Lord Byron, D.H. Lawrence ja Virginia Woolf lumoutuivat romanttisen paikan ilmapiiristä, joka vetää yhä puoleensa romantiikannälkäisiä.

Roomalaisten ” Venuksen satamaksi ” ristimä Portovenere on täynnä kylän kuuluisia kissoja. Pulskilla kissoilla on hyvät oltavat ehtymättömien kalansaaliiden kaupungissa. Vuonna 1277 kalastajien kunniaksi rakennetun San Pietron kirkon sijainti meren yllä ei voisi olla parempi. Näköala on vaikuttava.

Aristokraattien ja hiekkarantojen Ponente

Genova on hyvä lähtöpiste myös Riviera di Ponentea tutkittaessa. Nizzaan päin kuljettaessa on varaa valita minne pysähtyä. Savona ja Imperia ovat jääneet rakentamishuuman jalkoihin, mutta keskiaikainen Albenga antaa aavistuksen Riviera di Ponenten tunnelmista. Luvassa on kukkaloistoa, appelsiini- ja sitruunapuita ja kepeitä päiviä.

Albengan jälkeen on aika lähteä tutustumaan Rivieran Jalokiveen eli Alassioon. Ohitettuamme Isola Gallinaran luonnonpuiston saavumme viime vuosituhannen tyylikkäimpään lomakaupunkiin. Alassio tunnetaan hiekkarannastaan ja kauniista vanhasta kaupungistaan. Alassion anti on suloisen materiaalista. Kauppoja riittää joka askeleelle ja ne ovat todella laadukkaita. Ei ihme, ovathan monet tähdet viihtyneet samoilla kujilla pähkäillen, minkä mekon valitsisivat ja saaneet tarpeeksi shoppailtuaan nimensä kuuluisaan Alassion muuriin.

Lumoavaa Alassiota seuraa Rivieran ensimmäinen todellinen turismin keskus, Rivieran Grand Dame eli San Remo. San Remo on nykyään eläkeläisten paratiisi, mutta kaupungissa on silti omanlaistaan outoa charmia. Venäjän aristokraattien rakentama sipulikirkko, Casino, Hotel Royal ja rannikon tuntumassa tuuheaan kasvillisuuteen piiloutuvat art nouveau -huvilat kertovat omaa tarinaansa Rivieran suuruuden ajalta. Italian iskelmäfestivaalien symboli mimosa kukkii, mutta laulu on vaiennut. Corso Imperatricella syödään iltaisin jäätelöä ja otetaan rennosti. Kukkien kaupungin leikkokukkabisnes näkyy kukkatorilla. Neilikoita, ruusuja, liljoja ja mimosaa kasvatetaan kasvihuoneissa ja lähetetään laatikoissa pitkin Italiaa ja Eurooppaa.

Ranskan rajan läheisyydessä huomaa viimeistään, että Läntisen Rivieran eli Riviera di Ponenten ilmasto on lempeämpi kuin Riviera di Levantella. Monacon pelihulluus on lähellä, samppanja virtaa ja bikinien yläosa on heitetty olan yli. Kukistaan ja puutarhoistaan kuululla alueella eletään kevyesti ja iloisesti.

Ventimiglian perjantaimarkkinoilla otetaan viimeisen kerran tuntumaa italialaiseen suurpiirteisyyteen. Puheen papupata käy ja on lupa tinkiä sielunsa kyllyydestä. Torilla voi tehdä löytöjä: kaniturkki tai aito matto saattaa kulkeutua mukaan. Torin muu anti on kulinaarista: pecorino-juustoa, pestoa ja viiniä.

Se, joka haluaa syventää Rivieran tuntemustaan, lähtee käymään Balzi Rossin esihistoriallisiin maisemiin, Dolceaquan keskiaikaan tai noitaoikeudenkäyntien Trioraan.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2008