Teksti: Päivi Lappi, Kuvat Päivi Lappi ja Icelandair

Yksi matkakohteista, joihin olen aina halunnut mennä, on Islanti. Marraskuussa tuli tilaisuus poistaa se viimein tältä pitkältä ”vielä minä sinne menen”-listalta. Pikavisiittihän se oli, viikonloppu, mutta onneksi lentoyhteydet auttoivat maksimoimaan perilläoloajan. Teimme itsellemme suorastaan kunnianhimoisen tiiviin matkaohjelman, jota luonteillemme vastaisesti onnistuimme jopa noudattamaan. Islanti sai tilaisuuden näyttää meille, onko siitä tarunhohtoisen maineensa lunastajaksi. Se käytti tilaisuuden hyväksi ja osoittautui taruakin ihmeellisemmäksi. Ja siirtyi samalla ”pakko päästä uudelleen”-listalle…

Lentokentältä suoraan Blue Lagooniin

Kuuma kylpy työpäivän päälle ja lennon jälkeen houkutteli. Blue Lagoon sijaitsee kätevästi Keflavikin lentokentän suunnalla, joten poikkeaminen sinne kävi oikein kätevästi. Kentältä liikennöi itse asiassa kaupunkiin sellainen bussi, joka ajaa aina Blue Lagoonin kautta. Se jättää halukkaat sinne nautiskelemaan ja seuraavalla bussilla voi sitten jatkaa näppärästi kaupunkiin asti. Ei olisi paha vaihtoehto vaikka mennen tullen – sitten ensi kerralla.

Reykjavikissa on toinenkin lentokenttä, aivan keskellä kylää. Sieltä liikennöidään kuitenkin vain maan sisäisiä lentoja. Se on pikkuisen sääli, sillä vaikka tiet ovat hyviä ja matkat kohtuullisen mittaisia, ne tuntuvat autolla kestävän hämmästyttävän kauan. Syy ei oikein selvinnyt, mutta ehkä se liittyy suuriin korkeuseroihin, ripeästi vaihtelevaan säähän ja olosuhteisiin.

Blue Lagoon on ihmisen tekele, mutta se on tehty tyylikkäästi hyödyntäen ja kunnioittaen tarkkaan ympäröivää laavamaisemaa ja itse kuumat, terveelliset lähteet ovat toki aitoja ja alkuperäisiä. Luonnosta löytyvää kuumaa vettä hyödynnetään muutenkin maassa tehokkaasti: sillä lämmitetään esimerkiksi talot 85 prosenttisesti. Eikä maksa mitään! Mukava etu maassa, jossa sää vaihtelee jopa yhden päivän aikana laidasta laitaan. Paikalliset sanovatkin: ”Jos et pidä säästä, ei se mitään! Se vaihtuu kymmenen sekunnin kuluttua.”

Kuuma vesi tuo iloa islantilaisten suosikkiharrastukseenkin: yksin Reyjavikissa on ulkona ja sisällä kolmisenkymmentä ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaa uima-allasta, joissa voi uida ihan kohtuuhintaan eli noin neljällä eurolla. Vuokrauimapuvun kanssa hinta on seitsemän euroa.

Sään lisäksi epätodelliseksi olon Islannissa tekee punertava, loputtomiin jatkuva maisema. Mikään ei kasva, eläimiä ei ole – ihania islanninhevosia lukuun ottamatta - olo on kuin jollain vieraalla planeetalla.

Sukellus maidon sekaan

Pulahdus oli elämys. Juuri sopivasti alkoi vielä sataa vihmottaa jään sekaista räntää, joten tunnelma nousi entisestään. Allas on iso ja siellä on tilaa polskutella. Vesi vaihtelee ihanan lämpöisestä miltei liian kuumaan. Halutessaan voi poiketa välillä saunaan, joita tarjolla on useammankin sorttisia.

Nautimme sydämemme kyllyydestä maidonnäköisessä vedessä pulikoinnista. Edes lemmenleikkeihin altaassa antautunut nuori pari ei häirinnyt tunnelmaamme. Emmekä me tai muutkaan kylpijät toki kaikesta päätellen heidän tunnelmaansa. Kaipa se sitten oli hyvä niin.

Blue Lagoon tarjoaa myös hierontaa ja erilaisia hoitoja, jos aikaa paikalla oloon liikenee vähän enemmän.

Lisää luksusta

Blue Lagoon on houkutellut maailman kuninkaallis- ja julkkiskermaa jo tähän mennessä kiitettävästi, mutta nyt tähän kohderyhmään on panostettu lisää. Juuri ennen visiittiämme sinne oli valmistunut VIP-puoli, Executive Bath & Lounge –osasto, jossa tarjolla ovat perinteisten uimahallikoppikaappien sijaan omat pukuhuoneet, takalla varustetut oleskelutilat, terassit ja yksi yksityinen allaskin. Kysyntää on ja kun paikan näin, en yhtään ihmettele.

Samalla kertaa uusittiin paikan laavakentän sisälle rakennettu Lava-ravintola. Ravintolaan mahtuu jopa 300 ruokailijaa tai 550 vierasta cocktailkutsuille. Tyylikäs lasitettu porraskäytävä johdattaa ravintolavieraat toiseen kerrokseen, jossa juhlat voivat vapaamuotoisesti jatkua baarin ja loungen tyylikkäissä tiloissa aterioinnin jälkeen.

Toimintaa laajennetaan vielä konserttien suuntaan. Eksoottiset puitteet sinne kyllä varmasti saakin ja voisin kuvitella, että rajallisista yleisömääristä huolimatta esiintyminen siellä voisi hyvinkin kiehtoa kaiken nähneitä ja joka paikassa olleita maailmantähtiäkin.

Blue Laguunilla ei ole varsinaisia majoitustiloja, jos vuonna 2005 avattua, psoriasis-potilaiden majoitukseen tarkoitettua, 15 hengen osastoa ei lasketa.

Perjantai-illan huumaa Hiltonissa

Blue Lagoon lupaa asiakkaille kauneutta, nuoruutta, terveyttä ja ties vaikka mitä. Niitä merkkejä meistä ei erityisesti vierailumme jälkeen huomannut. Se saattoi johtua kyllä siitä, että innostuimme vedestä vähän liikaakin ja bussiin tuli kova kiire. Ei paljon meikkailtu tai hiuksia kammattu. Oikeastaan ei ollenkaan.

Niinpä tunsimme kimpsuinemme ja kampsuinemme olevamme väärässä paikassa väärään aikaan, kun rantauduimme hotelliimme Hiltoniin. Siellä toiset olivat perjantai-illan viettoon valmistautuneina vähintään hivenen meitä tyylikkäämpinä ja paremmin sinne sopivina. Hotellin aulabaari on varsin suosittu illan aloituspaikka paikallistenkin keskuudessa ja tällä kertaa väki oli tavallistakin fiininpää, sillä hotellissa majaili laulajalegenda Tina Turner seurueineen. Ja kaikkihan halusivat sitten vähän niin kuin kuulua siihen seurueeseen.

Selvisimme sisääntulomme aiheuttamasta järkytyksestä laittamalla itsemme kuntoon ja näyttäytymällä pikaisesti baarissa. Olo tuntui jo melkein taas normaalilta.

Fredrikiltä kyytiä

Pitkäksi aikaa ei baariin valitettavasti sopinut jäädä, vaikka meno vaikutti lupaavalta. Aamulla meitä odottivat treffit Fredrikin kanssa jo ani varhain, joten itsensä tuntien oli parasta mennä ajoissa nukkumaan. Fredrikiä emme entuudestaan tunteneet, mutta luvassa oli kiertoajelu ja kaupunkiin tutustumista. Ja näin tapahtui. Aika erikoinen kierros, sillä mukana oli vain opas ja kuljettaja Fredrik, hänen apulaisensa ja me kaksi matkalaista.

Ihan ensimmäiseksi meille selvisi, että valtaosa Reykjavikin kaduista on nimetty jumalien mukaan ja samalla sitten sekin, että jumalia on aika tavalla. Tosin selväksi kävi sekin, että islantilaiset ovat tarujen lumoissa ja taikauskoisia: trolleja ja tonttuja vilisti paikallisten puheissa tavallisistakin aiheista vähän väliä.

Keskustan suosituin ostos- ja ravintolakatu, Laugarvegur, on kuitenkin suomeksi uima-allaskatu. Pitkän kadun varrella on peräti 350 kauppaa ja siinä ne sitten melkein ovatkin, muutamaa syrjäisempää ostoskeskusta lukuun ottamatta. Eivätkä ne kyllä kovin syrjässä ole nekään. Ravintoloita kadulla on 65, joten valinnanvaraa löytyy ja meno äityy melkoiseksi, etenkin perjantaisin ja lauantaisin. Kaikki eivät ole ilmeisesti yksinomaan syömässä.

Pienen yllätyksen tarjosi se, että Reykjavikin vankila sijaitsee aivan keskellä kaupunkia, muiden majapaikkojen eli hotellien vieressä. Siellä koiranleuka- Fredrikin mukaan saa kalliissa kaupungissa ilmaisen majoituksen täydellä ylöspidolla. Toisen surmaamalla sen saa yhdeksäksi vuodeksi ja pienemmillä rötöksillä keskimäärin kolmeksi kuukaudeksi. Opas kertoi itsekin olleensa siellä, tosin vain lounaalla. Hän kertoi vinkkinä turisteille, että muutenkin hintatasoltaan korkeassa Islannissa kannattaa matkailijan ainakin välillä suosia esimerkiksi yliopiston, eduskunnan, kirjastojen ja muiden vastaavien laitosten ravintoloita, sillä ne ovat edullisia, ihan hyvätasoisia ja kaikille avoimia. Sivistynyt seura tulee kuulemma kaupanpäälle. Tähän sarjaan kuuluvat myös Alvar Aallon suunnittelema Nordic House sekä kansallismuseo.

Islannin hintataso hiukan hirvitti meitäkin huhujen perusteella etukäteen, mutta kun aikaa tuhlaamiseen ei kovasti jäänyt, niin käsitys ei saanut käytännön vahvistusta. Ja ainakin Oslo on matkailijalle kalliimpi tämän tuntuman ja kokemuksen perusteella.

Rantaviivaa seuraten

Reykjavikin rantaviivaa myötäillen luikertelee kaunis rantatie, jonka varrella tämän hetken tunnetuimalla islantilaisella eli laulaja Björkillä on talo. Varmasti on hankalaa, kun oma talo on turistinähtävyys. Björk on asian tiimoilta päätynyt asumaan peililasien taakse. Se on ymmärrettävää, mutta sikäli hassua, että peililaseista talon tunnistavat nekin uteliaat, joille asiasta ei kukaan kerro.

Ylellisten rannalla sijaitsevien talojen hinnat ovat viimeisten kahden vuoden aikana nousseet peräti 100 prosenttia, mikä kertonee islantilaisten korkeasta elintasosta. Fredrikin mukaan työtkin Islannissa tekevät tätä nykyä puolalaiset ja virolaiset, ainakin Reykjavikin lukuisilla rakennustyömailla. Islantilaiset itse ovat sitten kuulemma siisteissä sisätöissä ja osa edelleen maan tärkeimmän tulonlähteen, kalastuksen, parissa.

Rannalta näkyy myös Islannin presidentin saarella sijaitseva virkaasunto.

Urut kasaan pilli kerrallaan

Hallgrímskirkja –kirkko kukkulalla, keskustassa on mielenkiintoinen kohde, vaikka ei muuten erityisen ahkera kirkossakävijä olisikaan. Kirkon näköalatornista, 76 metrin korkeudesta, on hienot maisemat yli kaupungin.

Kirkon kiinnostava yksityiskohta on sen urut. Siellä järjestetään paljon konsertteja, joissa ne ovat pääosassa. Hauskaa on sekin, että kirkon penkit ovat niiden ajaksi käännettävissä urkujen suuntaan, kun ne muuten ovat tietenkin alttarille päin.

Urut ovat kuulemma poikkeuksellisen hienot ja ne on rakennettu lahjoitusvaroilla pilli kerrallaan. Osta siis pilli ja saat diplomin ja nimesi seinälaattaan. Pillejä on ostettu runsaasti ja se on jopa suosittu syntymäpäivälahja niille, joilla on jo kaikkea. Ja kaikesta päätellen heitä on Islannissa paljon.

Hallgrímskirkjan vieressä on kuvanveistäjä Einar Jonssonarin museo. Toinen hänen teoksiaan esittelevä paikka on puutarha Freyjugatalla keskustassa. Puutarha on aina auki ja sisäänpääsy on ilmainen. Tämä oli oppaamme Fredrikin oma lempikohde Reykjavikissa.

Hallgrímskirkjan pääsisäänkäynnin edessä on tutkimusmatkailija Leifur Eríkssonin patsas ja Leifur Erikssonin hotelli.

Kansallismuseo kertoo kaiken

Jos Islantiin ja sen historiaan haluaa oikein tarkasti tutustua, niin visiitti kansallismuseoon, Suourgata 41, on paikallaan. Museo on kaiken kattava ja siellä voi helposti viettää vähintään puolipäivää. Pysyvänä näyttelynä museossa on ”Making of a Nation – Heritage and History in Iceland”, joka kattaa parituhatta esinettä ja tuhatkunta valokuvaa hyvin tarjoiltuna.

Reykjavikin ulkopuolella on paljon maata, vähän elämää

Päivä Fredrikin vauhdissa oli toimintaa täynnä, mutta vielä sen jälkeen päätimme lähteä katsastamaan nähtävyyksiä Reykjavikin ulkopuolella.

Islannissa on nyt erityinen Geysir-alue, jossa voi nähdä useampiakin aktiivisia geysirejä. Alueella toimii myös Geysir Center ja sieltä löytyy niin matkamuistokauppaa, ravintolaa, uima-allasta, kuumavesiallasta, multimedia-esitystä, hevosajelua kuin leirintäaluekin.

Geysir Center on saanut Top World Award –palkinnon ja se annettiin kategoriassa ”Maailman top 10 -seikkailupaikkaa.”

Matka sinne kesti tunnin, pari ja kyllä geysirit matkavaivan palkitsivat. Outo näky kaikkiaan.

Gullfoss - kultainen vesiputous

Islannin vesiputousten kuningatar on Gullfoss, joka sijaitsee edellä mainitun Geysir Centerin islantilaisittain ”lähettyvillä.” Vesiputous lukeutuu maailman epävirallisiin ihmeisiin ja aurinkoisina päivinä useita sateenkaaria voi nähdä vesiputouksen lähellä.

Gullfoss on oikeastaan kaksi vesiputousta yhdessä: ylemmän putous on 11 metriä ja alemman 21 metriä. Vettä virtaa keskimäärin 109 kuutiometriä sekunnissa. Voimakkain mitattu virtaus on ollut 2000 kuutiometriä sekunnissa.

Silmin kantamattomiin jatkuvan putousjoen nimi on Hvita, valkoinen joki ja se laskee alas kapeaan kanjoniin, joka on 2,5 kilometriä pitkä ja 70 metriä syvä.

Revontulia katsastamassa

Niin kuin päiväretki geysireille ja vesiputoukselle ei olisi riittänyt, olimme varanneet illaksi ja yöksi retken revontulia katsomaan.

Revontuliretkiä järjestetään lokakuusta alkaen kevään tuloon asti. Näkyäkseen revontulet vaativat kirpeän ja tyynen pakkasyön näkyäkseen. Retkibussi pysähtyy muutamilla pysähdyspaikoilla, joilta voi bongata revontulia hyvällä tuurilla. Meillä hyvä tuuri ei käynyt ja Islannin vaihtelevasta säästä johtuen näkyvyyttä on varmasti vaikea ennakoida. Keli vaihtui meidänkin retkemme aikana varmasti viitisen kertaa ja retki kesti sentään vain noin kolme tuntia.

Valasjahtiin

Ja seuraavana aamulla sitten jo varhain valaita katselemaan… No, ei me valaita nähty, mutta keli oli komea ja laivaretki ilman muuta vaivansa väärti. Maisemat olivat upeat, ja oikein urakalla esiintyneet delfiinit ja linnut korvasivat ilmeisesti lepäämässä olleet valaat.

Valassafareihin joutuu suhtautumaan säävarauksella, kun se vaihtelee noinkin ripeään tahtiin ja merenkäynti sen mukaan.

Valas-safarit lähtevät Aegisgardurin satamasta ja ovat mukavia veneretkiä ja kiinnostava katsaus kaupunkiin mereltä päin, vaikka valaita ei välttämättä aina siis näekään.

Valassafarit ja muut itseä kiinnostavat retket voi tarkistaa ja varata kätevästi etukäteen osoitteessa www.re.is. Ettei vaan tule kiirus paikanpäällä.

Islantilainen ruokakulttuuri

Olisi ihana voida suositella islantilaista ruokaa, mutta oma kokemuksemme paikallismenusta jäi tällä kertaa bussiterminaalin katkarapuvoileipiin, jotka kyllä olivat erinomaisia.

Tiukka aikataulumme pakotti jättämään ruokailut lähinnä Hiltonin kuuluisan ja maineensa arvoisen aamiaisen varaan. Yhden kerran iltasella sujahdimme kyllä hotellin vieressä sijainneen Pizza Hutin palvelujen pariin, mutta se ei varsinaisesti laajentanut käsitystämme peri-islantilaisesta ruoasta. Ehkä tästä syntyi opas-Fredrikin mieleen käsitys suomalaisten erikoisista ruokailutavoista. Erehdyimme kaupunkikierrosreissulla ottamaan vesitornissa lasilliset valkoviiniä puolenpäivän maissa ja hän otti kuvan ”tyypillisistä suomalaisista tyypillisellä suomalaisella aamiaisella”. Vielä matkaa jatkaessamme hän muisti mainita, että kertokaa vaan, koska haluatte juoda lounaan, niin pidetään tauko. Kävi ilmi, että Fredrikin Suomi-käsitykset ja –tuntemus olivat peräisin hänen työskentelyajaltaan Suomen Islannin suurlähetystöstä ehkä parin vuosikymmenen takaa.

Vakavasti puheen, pääkadun 65 suositusta ravintolasta hän paikallisasukkaana suositteli ainakin Fishmarket- ja Two Fishes –ravintoloita.

Islantilainen aamiainen, joka Reykjavikin kuuluisan virkeässä yöelämässä hyvin juhlitun yön jälkeen koostuu muroista viinalla, jäi sekin tällä kertaa kokematta. Kuten se yöelämäkin. Täytyy siis mennä uudelleen. 

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 2/2008