Teksti ja kuvat: Markku Helismaa

Lyhyt historia

50-luvulla oli mahdollista reissata ”ykkösluokassa” suomalaisilla ja ruotsalaisilla rahtilaivoilla. Etelä-Amerikka ja Yhdysvallat olivat pääkohteita, mutta pidemmällekin pääsi.

Ruokatarvikkeet hankittiin välisatamista ja voileipäpöydästä ei eksoottisia herkkuja puuttunut.

Etenkin puolalaiset laivat syrjäyttivät hitaasti pohjoismaiset alukset 60-luvulla ja matkustajat siirtyivät lähirahtiliikenteen aluksilla Puolan lipun alle. Rahtilavamatkustajien lady Kyllikki Villa ehti matkustaa punavalkoisilla laivoilla kolmisenkymmentä vuotta ja kirjoittaa aiheesta neljä kirjaa.

Rahtilaiva tänään

Öljytankkerit eivät matkustajia ota, mutta kontti- ja ro-ro-alukset hyvinkin mielellään. Ensimmäinen laivani 2007 tammikuun lopussa oli yksi kahdeksasta saksalaisesta 346-metrisestä container shipistä eli konttilaivasta, jotka kulkevat Hatsu-yhtiölle Marshallin lipun alla.

Pelkästään Euroopan ja Aasian reitillä on satoja konttilaivoja, jotka seilaavat muutaman tunnin tarkkuudella nopeasti kasvavan Kiinan tuotannon ihmeitä Euroopan kuluttajille. Matkustajia varten on 3 - 4 hyttiä ja matkan voi tehdä menopaluuna tai mennä vaikkapa Rotterdamista Singaporeen. Hyteistä omistajan ja purserin hytti on kahdelle ja pari hyttiä yhdelle matkailijalle.

Matkaan Hampurista Shanghaihin

Lähdin ensikertalaisena melkoisen tavararöykkiön kanssa hyisestä Helsingistä sinivalkoisin siivin Hampuriin kahta päivää ennen arvioitua laivaan nousua tammikuun 2007 loppupuolella. Pohjoinen Saksa oli tulvasateiden vallassa ja muun muassa junaliikenne oli pysäytetty. Soitto matkanjärjestäjälle rauhoitti kuitenkin mielen. Laiva lähtisi ylihuomenna aikataulun mukaan ja laivaan voi nousta heti aamusta.

Hampurin rahtilaivasatama ei ole mitenkään parhaimmillaan sateisena aamuna ja viidestä pakaasista ainakin kolme oli ehdottomasti liikaa. Olisin hyvin pärjännyt koko matkan kabiinilaukulla, kuten kokenut laivalla tapaamani kanssamatkustaja.

Ensin ilmoittaudutaan satamatoimistossa ja sieltä kuljetus laivan kylkeen. Hatsu Crystal on seitsenkerroksinen jättiläinen kannen tasolta. Kontteja maksimissaan 8500 à kolmekymmentä tonnia. Kannen alapuolella on kontteja neljässä kerroksessa ja yläpuolella seitsemässä.

Oma hyttini oli ns. omistajan hytti yhdelle. Iso valoisa olohuone, mukava erillinen makuusoppi ja mainio kylpyhuone. Säilytystilaa ylenpalttisesti. Helppo hukata kaikki tarpeellinen ja pääasiassa tarpeeton matkavarustus, jota sitten etsittiin muutama päivä viikoittain. Omistajahytti maksoi yhdelle ekstraa kymmenen euroa päivässä. Varustuksena muun muassa jääkaappi, televisio, videot, cd-soitin. Kaksi ikkunaa eteen ja kolme sivulle. Makuuosastossa pari lisää. Eli siis kunnon sviitti ja lisäksi ns. oma parveke lepotuoleineen merinäköalalla.

Laiva ei aikataulun mukaisesti purjehtinutkaan ensin Rotterdamiin vaan Lontoon ulkopuolelle Thamesport-satamaan. Rotterdam oli Pohjanmeren myrskyn takia täynnä pienempiä rahtilaivoja, joten ensin Englantiin.

Englantiin tultiin viittäkymppiä tunnissa (25 solmua) ja aurinko paistaa. Toinen perämies antaa meille koko päivän aikaa Lontoon matkaan. Koska matkatoverini Siegfrid Gutsmiedl, eläkkeellä oleva historianopettaja Münchenista, ei ollut pitkään aikaan ollut Lontoossa, niin otimme kaksikerroksisen sightseeing -kierroksen heti alkuun. Tammikuun loppupuoli ei ole Lontoossa niin ruuhkainen kuin yleensä. Oli hienoa nähdä
Millenium maailmanpyörineen ja juoda maitoteetä sconesien kanssa (= ns. höttösämpylä hillon ja paksun kerman kera). Pakollinen postikortti ja puhelu kotiin. Ja illaksi laivaan. Tulo oli yhtä mutkikas kuin menokin, mutta kotipesälle päästiin kommelluksitta.

Laiva tutuksi

Talousupseeri piti meille infotilaisuuden laivan rutiineista. Lähtö oli sen verran hektinen henkilökunnalle, ettei meitä kukaan erikseen ehtinyt kädestä pitäen neuvomaan. Siegfrid eli Sigi oli samanikäinen eli runsas kuusikymppinen ja vanha konkari rahtilaivareissaajana.

Laivalla tarjotaan matkustajille kolme lämmintä ateriaa päivässä: runsas aamiainen vaikkapa munilla ja pekonilla, lounas puolelta päivin ja päivällinen kello 17. Aamupäiväkahvi kekseillä kello kymmenen ja iltapäivisin kahvi kuivalla kakulla kello 15. Lounaalla ja päivällisellä on salaattia ja juustoja sekä leikkeleitä, keitto ja pääruoka. Jälkiruokaa on joka toinen päivä. Omaan jääkaappiin voi viedä yöpalan keittiön erittäin hyvin varustetusta jääkaapista. Ruokalista on aamuisin nähtävissä infotaululta.

Matkustajat ruokailevat upseerien tiloissa ja miehistö syö omassa ruokasalissaan.

Laivassa oli erinomainen suomalainen sauna, pieni kuntosali ja Punaiselta Mereltä alkaen täytettiin mukava uima-allas. Sigi sousi päivittäin tunnin verran itseään Kiinaan ja minä vastaavasti hylkäsin hissin ja opettelin kävelemään portaita ylös ja alas.

Lontoosta Rotterdamiin

Sodassa pommitettu Rotterdam on tänään maailman suurin konttisatama. Robotit hakevat oikean kontin itsenäisesti ja kuljettavat sen laivan viereen. Neljä miehitettyä nosturia sijoittaa kontin laivaan alle puolessa minuutissa. Hyvin esitettyä balettia.

Rotterdamiin päästiin bussilla. Keskustasta jatkoimme eteenpäin vanhaan sodalta säästyneeseen kaupunginosaan. Vaikuttavassa New York -hotellissa nautimme kakkua ja espressoa. Vanhassa satamassa on ikivanha kirkko, jonka laiturilta hollantilaiset purjehtivat aikoinaan Englantiin. Siellä noustiin laivaan nimeltään Mayflower ja loppu onkin Amerikan historiaa. New Yorkhan oli aikoinaan New Amsterdam.

Kanaalin kautta Välimerelle ja Suezin kanavalle

Englannin Kanaali on kuin Mannerheimintie ruuhka-aikaan. Valot loistavat molemmin puolin ja vaikka merenkäynti onkin voimakas, niin tämä alus  kulkee kuin kiskoilla. Ei huoju eikä heilu. Maksimikallistuma on kapteenin mukaan kaksi prosenttia.

Biskajalla myrskyää ja näen elämäni ensimmäisen valaan.

Gibraltar ohitetaan rantaa ”hipoen” ja ollaan Välimerellä. Kolmas satamamme on Tarento, Italian saappaan pohjassa oleva aivan viehättävä rantakaupunki. Vetää vertoja Nizzalle (ns. köyhän miehen versio). Tänne on pakko tulla uudelleen syömään merenherkkuja. Internet -kahvilan kautta lehtikioskille ja ostamaan kassillinen hedelmiä laivaan. Hedelmät ovat jostain syystä hieman ”kortilla” laivassa.

Suezin kanavan läpiajo oli yksi syy omaan matkaani. Jännittävä kokemus 8 solmua tunnissa. Aamuyöstä Alexandriaan, jonne New Yorkin vapaudenpatsas oli aikoinaan tarkoitus pystyttää. Olin edellisenä vuonna käynyt Kairossa parikin kertaa, mutta Suezin kanavasta olin vain lukenut.

Kanavaa ruopataan syvemmäksi ja leveämmäksi jättitankkereita varten. Punaiselle Merelle meitä oli jonossa nelisenkymmentä alusta ja Isolla Suolajärvellä odotimme yli sadan laivan saattuetta menossa vastakkaiseen suuntaan. Me olimme nyt menossa 11 päivää ilman pysähdystä Tanjung Pelepasiin, joka on Malesian puolella 50 kilometrin päässä Singaporesta.

Neljä viikkoa ja kaksi päivää Shanghaihin

Koko matka Hampurista Shanghaihin kestää hieman yli neljä viikkoa. Mitä laivassa voi tehdä?

Vaikka mitä. Levätä, lukea, videokirjastossa oli yli tuhat elokuvaa ja dokumenttia. Hoitaa kuntoaan ja seurata laivan navigointia. Katsella delfiinejä, merta ja auringonlaskuja.

Muutaman päivän jälkeen ”laitostuu” ja alkaa odottaa aterioita, viikoittaista pelastusharjoitusta ja saunailtaa. Vaatteet voi pestä 24 tuntia vuorokaudessa. Pesukoneet ja kuivaimet ovat viimeistä huutoa. Stuertti siivoa kämpän ja pitää muutenkin hyvää huolta.

Intia tuoksuu sieraimissa ja toisella puolella on vielä näkemättömiä ja kokemattomia maita. Kalastajaveneitä ja jättiläistankkereita. Aika ei todellakaan käy pitkäksi. Komentosillan satelliittipuhelin hoitaa yhteydenpidon kotijoukkoihin halvemmalla kuin kännykkä. Partavaahtoa, juomatarpeita ja suolapähkinöitä saa muutaman tunnin toimitusajalla uskomattoman edullisesti.

Sunnuntaisin on kapteenin jumalanpalvelus lyhyen kaavan mukaan ja matkustajien ja upseerien ”oktoberfest”. Pelastusharjoitukset kestävät matkustajille muutaman minuutin, mutta miehistöä kiidätetään ympäri laivaa tuntitolkulla.

Merimatkan kohokohta oli koko porukan yhteinen grillijuhla ulkona tuulen suojassa. Kaikki hyväntuulisia ja merellehän ruoka maistuu.

Kaakkois-Aasiaan

Singaporessa täydensin tutuissa kirjakaupoissa kirjastoani ja ostin shortsit paahtavan helteen vuoksi.

Kylmä mangomehu maistui taivaalliselta kuumalla Orchard Roadilla. Raffles -hotellin Singapore Sling ei enää maistu samalta kuin 70-luvulla, mutta  kello viiden High Tea on upea: suolaista ja makeaa pikkupurtavaa neljän kerroksen tarjottimessa ja tarjoilijan suosittelemaa haudutettua teetä. Varma valinta joka puolella maailmaa Hong Kongista Viktorian Putouksille.

Paluu Malesian puolelle ajoissa laivaan turistipäivän jälkeen oli oma seikkailunsa, mutta metro-bussi-juoksu-taksi-yhdistelmä toi takaisin todella viime hetkellä laivaan.

Kiinan vesille

Taiwanissa olin ollut parikin kertaa aiemmin. Taipein Kansallismuseo on uskomaton Kiinasta anastettujen aarteiden aitta.

Meidän satamamme, Kaohisung, on kuitenkin toisella puolella saarivaltiota. Siellä kastunut kännykkä korjattiin muutamassa minuutissa. Suomessa olisi sanottu, ettei tätä voi korjata eli ostakaa uusi.

Taiwanissa oli loppumatkan hauskin yllätys. Oli nimittäin viikon kestävän kiinalaisen uudenvuoden aatto. Siirryimme rakettien räiskeessä Kiinaan.  Ennen Shanghaita vietimme päivän Ningbossa. Pientä byrokratiaa, mutta hymy huulilla. Pieni ekskursio melko mitäänsanomattomassa kaupungissa ja ylihuomenna Shanghaihin.

Uskomaton Shanghai

Tämä kaupunki on uskomaton. Asuin Jin Mao Towerin Grand Hyattissa hieman yli kolmessa sadassa metrissä uuden kaupungin Dupongin puolella, joka oli vielä 80-luvun lopussa rämesuota. Nyt paikalla on toinen toistaan upeampia pilvenpiirtäjiä, väljää ja paljon vihreää sekä kukkaistutuksia. Jangtsen toiselta puolelta löytyy menneen maailman loistoa - kuuluisa Peace -hotelli ja muita Bundin historiallisia monumentteja.

Kävelykatu Nanjing Road oli viikon verran yksi suosikeista. Kadun päässä Radisson -hotellin pyörivä näköalaravintola. Kukkaispuutarha ja ranskalainen kaupunginosa ovat erityisen kiinnostavia. Idän Pariisi on ennen kaikkea tämän hetken metropoli maailmassa. Samaa mitä New York oli 1900- ja Pariisi 1800-luvulla.

Ennen kotiin lähtöä kannattaa kokeilla maailman nopeinta junaa, joka kulkee kaupungista lentokentälle. Yli neljääsataa kulkien testimatka taittuu hujauksessa. Varsinaiseen lentokenttäkuljetukseen juna on kyllä luvattoman ahdas. Taksi puolestaan on edullinen ja mainio tapa matkustaa vaikkapa päivittäin.

Viimeiset yanit saa helposti menemään lentokentän taxfree-myymälöissä.

Vuonna 2010 Shanghaissa on maailmannäyttely ja ensi vuonna kiinalaista uutta vuotta vietetään helmikuun 7. alkaen. Ilma on puhtaimmillaan tuohon aikaan ja kukkaloisto valmiina.

Kaupunkikohteena Shanghai on ykkösluokkaa tällä hetkellä ja suora lentoyhteys erinomaisen kätevä ja edullinen.

Jos taas olet kiinnostunut rahtilaivamatkustamisesta tosissasi, niin tässä muutama nettiosoite:
www.grimaldi-freightercruises.com, www.cargoshipcruises.nl/ tai yleishaku sanoilla: cargo ship travel, freighter travel.

Allekirjoittanut antaa mielellään myös vinkkejä: markku.helismaa@pp.inet.fi.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2007