Teksti Jaana Rinne, Kuvat River Cloud ja Ralf Örn

Risteillen alas satulinnojen ja viinitarhojen Reiniä? Lipuen alas sinistä Tonavaa? Gourmet-herkkuja ja 20-luvun tyyliä vaalivan River Cloud -jokiristeilijän reitille osuu mitä viehättävämpiä saaliita. Hummereita jääpedillä, kulttuuritarjontaa: Kölnin kuumetta, Heidelbergin romantiikkaa ja Strasbourgin eleganssia. Wienin loistoa ja Budapestin hienostuneisuutta. Astu laivaan!

River Cloud I herättää huomiota missä ikinä liikkuukaan. Düsseldorfissa ohikulkijat pysähtyvät, mutta matkustajat ovat vielä hämmästyneempiä: miten kaunis laiva! Alusta kannattaa ihailla juuri nyt, sillä pian on aika lähteä. Jo muutaman tunnin kuluttua kuusi kokkia kantaa viimeisen päälle disainatut suupalat ja arvokkaat viinit kapteenin isännöimille illallisille.

River Cloud Cruisesin risteilyillä on erilaisia teemoja. Düsseldorfista Strasbourgiin pääasiana on viini. Matkan aikana on tarkoitus tutustua Reinin alueen ruokaan, musiikkiin ja linnoihin. Jokapäiväiset tastingit syventävät juomien tuntemusta. Löytyy maailman romanttisimpiin kuuluvan reitin varrelta toki muutakin: historiaa, kulttuuria ja mielikuvitusta kutittelevia tarinoita.

Kannella aurinkoa ottavat matkustajat panevat merkille rantojen viiniviljelmät. Moselin, Mainin, Nahen ja Neckarin miedossa ilmastossa sijaitsevissa maailman pohjoisimmissa tarhoissa viini valmistuu muinaisten roomalaisten know how'lla ja nykyteknologialla. Rypäleet ovat Rieslingia, Müller-Thurgauta sekä Silvaneria. Vain yksi kahdeksasosa alueen viinistä helmeilee punaisena. Marraskuussa Reinin laaksossa hääritään Eisweinin teossa.

Jokiristeily on mitä parhain miljöö unohtumattomalle viinimatkalle. Maalauksellisten pikkukaupunkien satamiin ankkuroituva viiden tähden hotelli muuttaa reissaamisen huolettomaksi nautinnoksi. Pienen, vain noin sadan matkustajan jokilaivan tunnelma on kodinomainen ja intiimi. Loungessa voi rauhassa syventyä kirjaston lukuaarteisiin, tai mietiskellä ohi lipuvan kaupungin historiaa. Steinway & Sonsin rakentama musta flyygeli soi kuin  unelma, ja kahvi on aina tuoretta. River Cloud on sisustettu Orient Expressin tyyliin. Belle epoque -kuviot toistuvat ravintolassa, loungessa ja hyteissä. Hyteissä on aitoja öljyvärimaalauksia, ruusupuuta, samppanjaa ja hedelmäkori. Marmori ja kullatut hanat viimeistelevät kylpyhuoneen.

Jokiristeilijälle ei ole pelkästään tultu maistelemaan saksalaisia viinejä, vaan myös syömään. Vanhan ajan kostyymiin pukeutuneen palvelustytön kolistellessa messinkikelloa pitkin hyttikäytävää tietää, että pian on ruoka-aika. Niitä riittää. Keittiömestarin esikunnat pitävät hyvää huolta risteilijöistä. Jos illallisia kuvailisi taivaallisiksi, aamiaiset ovat suoraan paratiisista. Tuoreet sämpylät ja leivonnaiset ovat yön pikkutunteina ahkeroineen leipurin käsialaa ja kaikki hilloista lähtien on laivalla valmistettu. Aamuherkkuja voi halutessaan huuhdella alas samppanjalla. Lounas ei ole yhtään vaatimattomampi. Eräänä päivänä se saattaa sisältää riistapateeta Cumberland -kastikkeen kanssa, Waldorfin salaattia omenoiden ja saksanpähkinöiden kera, paahtopaistia vihreiden pekonipapujen kera tai tuoretta turskaa kiinalaisilla vihanneksilla ja riisillä. - Ateriamme on suunniteltu amerikkalaiseen low fat -ruokavalioon sopivaksi. Ne ovat vähärasvaisia, risteilyjohtaja purkaa monen herkuttelijan huolen.

Kölshiä Kölnissä ja satuja linnoissa

Ruoka ei tietenkään ole tarpeeksi. Sen painimeksi tarjotaan kulttuuria. Viinimatkan ensimmäinen satama on Colognia Agrippinan eli Köln. 1100-luvulla rakennetun Tuomiokirkon lipuessa näkyviin Kölnin kuume alkaa nousta. Taudin aiheuttajiin luetaan paikallinen Kölsch-olut, ja niin viinimatkalla kuin ollaankin, harha-askel lienee paikallaan. Olutta on tarjolla vanhan kaupungin lukemattomissa baareissa, pubeissa ja kahviloissa, ja lisää kuohuvaa kantavat pöytiin sinisiin asuihin pukeutuneet Köbet.

Köln nostattaa pulssia museoilla, gallerioilla, musiikilla, teatterilla ja karnevaaleilla. Kulttuuripulssi sykkii historiaa ja nykyhetkeä katedraalin ympärillä. Jumalanpalvelusmenot ovat ristiriidassa ulkopuolella tanssivien nälkälakkolaisten kanssa. Köln suosii muutenkin jumalattomia, kaupunki on yksi eurooppalaisen gay-kulttuurin mekoista. Hohe Strasse on kaupungin levein ostoskatu, mutta estetiikaltaan toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutunut maili.

Koblenzin pikkukaupunki on jotain ihan muuta. Ehrenbreitsteinin linnoitus vartioi viehättävän kapeita kujia. Lähdemme retkelle Braubachin lähellä sijaitsevaan Marksburgin linnaan. Keskiaikainen linna antaa aavistuksen menneiden vuosisatojen ankarista talvista ja kovasta elämästä. Virtuaalista aikamatkaa houkuttelevammalta tuntuu paluu lämpimälle ja  ylelliselle laivalle.

Boppardin pikkukaupunki edustaa sekin linnojen Reinia. Sumun keskellä kohoava Eltz näyttää pudonneen metsämaisemaan suoraan Disneyn piirretyistä. Satulinnan kierreportaissa ja ihmeellisissä huoneissa leijuu kahdeksansadan vuoden elämä. Aseet, rokokoohuonekalut ja wieniläinen posliini tekevät postmodernin teknologian orjaan syvän vaikutuksen. Sadut ovat satuja, mutta satulinna on totta ainakin kerran elämässä.

Filosofin kävelyreitillä ja Strassbourgin juustomaassa

River Cloudin henkilökunta paapoo linnaretkeläisiä hedelmillä ja kekseillä. Saksalaiset hotdogit odottavat laivalla. Jokilaakson suosituimpien kohteiden joukkoon jo 1800-luvun lopussa kohonneessa Rudesheimissa otetaan kaikki irti viinistä. Punaposkiset tontut istuvat Drosselgassen tunnelmallisissa tuvissa ja brandytislaamo Asbachissa elävien orkestereiden säestäessä iloista menoa. Iltaohjelmaksi järjestetty mystinen tasting on Ruusun nimi -elokuvan kuvauspaikassa, viinitilaksi muutetussa Eberbachin luostarissa. Satojen kynttilöiden valaisemassa, osittain 1100-luvulla rakennetussa luostarissa maistellaan ihania viinejä ja Bachia. Aika peruuttaa menneisyyteen cowboyhattuisen tytön laulaessa kuin enkeli.

Seuraava kohde on Heidelberg! Kädet taskuissa maleksiva nuoriso täyttää Bismarkplatzin ja heittäytyy kahviloihin lukemaan päivän sanomalehtiä. Romantiikan henki voittaa Heidelbergissa aineen. Goethe, Victor Hugo ja Brahmskin valitsivat mieluummin Filosofin kävelyreitin. Niin mekin. Upottuaan Vanhalla Sillalla avautuvaan ikimaisemaan tajuaa, miksi Heidelbergiin ei voi olla rakastumatta.

Viiniristeily päättyy Strasbourgiin. Valinta osoittaa tyylitajua. Euroopan pääkaupunkia ei turhaan sanota “paikaksi, jossa Brysselin harmaat byrokraatit vaihtavat väriä”. Ranskalainen eleganssi ja saksalainen konstailemattomuus, Petite France -kanaaleineen ja massiivisine ostoskatuineen, gourmet-herkkuineen ja muotiputiikkeineen ei jätä matkalaukkuun yhtään ylimääräistä tilaa.

Laukku on tyhjennettävä, jotta sen voisi täyttää. On tultava kotiin, jotta voisi lähteä uudelle matkalle. Tonavalle päästäkseen on otettava jälleen yhteyttä Kaleva Traveliin. Lyhyen lennon jälkeen satunnainen risteilijä huomaa kiitävänsä läpi Baijerin vehreiden peltojen ja hyvin hoidettujen pihapiirien, kansallispukuun sonnustautuneen oppaan jakaessa janoisille virvokkeita ja olutta.

Tonavan pörröisillä penkereillä ja maallisessa luostarissa

Ihmeiden laiva eli River Cloud on parkissa idyllisessä Passaussa, jota Tonava, Inn ja Ilz ympäröivät. Ilz on musta ja Tonava harmaa, mutta luonnonkaunis jokinäkymä on postikortista. Mutta miksi Tonava ei ole sininen? - Tonava on sininen vain rakastavaisten silmin, meille kerrotaan. Passau passaa lauantai-iltapäivän viettoon mainiosti. Baijerilainen opas vitsailee maakuntalaisten umpitolloudesta: Baijerissa kellotkin käyvät kuulemma väärään suuntaan. Sivistymme muutenkin: Passaun talojen iloiset värit kertoivat ennen vanhaan ihmisille, missä kukakin asui: punainen oli teurastajan talo, keltainen leipurin. Tulvaveden merkki korkealla seinässä paljastaa Tonavan vaarat: joki hallitsee Passaun elämää. Rock-konsertti
jytyyttää katedraalin aukiolla ja panee muutaman mummon rokkaamaan. Lasimuseon edessä kuullaan ennenkuulumattomia tarinoita keisarinna Sissistä. Sissi oli tatuoitu feministi, jolle rakastajan lapsi oli selkeästi yli omien. Böömiläinen lasi helisee kauhistuksesta. Oppia ikä kaikki. On aika nousta vapauden laivaan. Pian ankkuri nostetaan ja risteily halki pörröisten metsien ja sadunhohtoisten maisemien alkaa.

Kohti Itävaltaa!

Sunnuntaiaamua siunaa kirkkaansininen taivas. Jokilaivalla nukutaan hyvin: untuvapeitteen alla, suklaakonvehti kielellä. Karhumaisen iso saksalaismies istuu vaimonsa kanssa käsi kädessä isossa pyöreässä pöydässä. Nuoruudenrakastetut ovat jälleen yhdessä. Oltuaan kolmekymmentä vuotta kumpikin tahollaan naimisissa pari löysi kymmenen vuotta sitten toisensa uudestaan. Vaimo huolehtii aviomiehensä dieetistä ja katsoo, ettei kepin kanssa liikkuva nallekarhu törmää esteisiin.

Melkissä retki suuntautuu benediktiiniluostariin. Korkealla kukkulalla sijaitseva luostari on Itävallan barokin keskus. Maisema on paavillinen. Pihan kultainen kirkko sopii myös epäuskoisille. Se on niin kaunis, että kirkossa seisoessaan tekee mieli uskoa edes johonkin. Benediktiinimunkit lienevät aika velikultia: puutarhat pullistelevat nykytaidetta ja luostarin kahvila vaikuttaa sopivan maalliselta.

Buda on best vai onko se sittenkin Pest

Ilmat suosivat Tonavan risteilijöitä. Aurinkokannella paistatetaan päivää. Jääpalat helisevät drinkkilaseissa, ja Agatha Christien jännitysromaani jää auki pöydälle. Matka jatkuu kohti Budapestia. Unkarin pääkaupunki odottaa tihkusateessa. Budapest näyttää ihmeelliseltä. Ketjusilta on tyrmäävä ja Tonavan molempia rantamia reunustavat rakennukset mahtipontisia. Äkkiä kamerat esiin! Innokas budapestilaistyttö vie risteilijät Budan kukkuloille. Korkealta näkee yli kaupungin, Pestiin asti. Vanhassa kaupungissa aika on pysähtynyt: puhelinkopit ovat yhä käytössä.

Iltapäivällä Pestin kuuluisan kauppahallin pitsit ja paprikat löytävät tiensä tuliaisten joukkoon. Ehkä vielä jotakin lastenlapsille? Vaci Utcalta löytyy Tokaji -pullo ystävättärelle. Katukahvilassa pannaan merkille kerjäläinen ja valkoista villakoiraa kainalossaan kantava rikas nainen. Uudistuminen ja rappio mahtuvat samaan päivään.

Illallisella Budapestista keskustellaan loistavan ruoan täyttämissä pöydissä. Alkupalaksi on tonnikalaa neljällä eri tavalla, ja muut kuusi ruokalajia saavat nekin osakseen ylistystä. Nuorta keittiömestaria on siis syytä kiittää muustakin kuin ylettömästä komeudesta.

Laiva on yön parkissa Budapestissa. Aamulla on vielä aikaa käväistä kaupungilla ja valloittaa pikaisesti Andrassy Utca. Tai piipahtaa Kylpylä Gellertissa poistamassa fyysiset ja henkiset kolotukset.

Pieni poika jää onkimaan ja koirat leikkimään rannalle valkoisen jokiristeilijän jättäessä suloisen Budan ja Pestin. Tonavan penkoilla nautitaan kesälomaelämästä hopeapajujen alla. Vesihiihtäjät etenevät kuin delfiinit moottoriveneen perässä.

Viiniä Wienissä

Aurinko odottaa River Cloudia Wienissä. Raitiovaunu kolisee Ringstrassella. Sacher -torttu, Heuriger -viini ja ja Keisarillinen Palatsi odottavat. Ruusutarha tuntuu kutsuvammalta kuin Stephamsdomin kirkko. Mutta voi miten kaunis kirkko on. Ja koko Wien, tanssiva kaupunki. Kaduilla tuoksuu hevosen lanta, ja Mozartit, fiakerit ja vakoojat hääräävät turistibisneksen parissa. Grabenin katukahvilat ovat ääriään myöten täynnä, ja italialainen jäätelö tekee kauppansa. Muslimipunkkari kiristää ketjuaan ja tarjoilija kirjoittaa liitutaululle päivän annoksen: spagetti bolognesea.

Friedrich Hundertwasserin talo on erilainen nähtävyys. Kuuluisan arkkitehdin asunnoissa kasvaa sisällä puita ja seinät eivät ole suoria. Kaupunkirakentamista uudistava Hundertwasser on todellinen filosofi.

Aamuyö työntää alusta kohti Durnsteinia. Vaaleansininen pastellitorni on hyvä syy kömpiä viinin viemän pikkukaupungin idyllisille kujille. Maalauksellisten kujien varjo panee miettimään elämän tarkoitusta: onko sille jatkoa kirkkaansinisen Tonavan lumouksen jälkeen? Viimeisenä iltana Tonava näyttää todellakin siniseltä. Kaikki ovat rakastuneet, jolleivät toisiinsa, niin tähän matkaan!

Illalla ei kuitenkaan murehdita huomista. On aika nostaa maljoja uusille ystäville, elämyksille ja kulinaarisille nautinnoille. Elämässä parasta on arki, kunhan sitä pääsee kerran vuodessa unelmien jokilaivalle.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 3/2007