Kun kesään on vielä kestämistä ja sielu kaipaa varman auringon lämpöä, hellii Thaimaa lomalaisen kaikkia aisteja. Sen tuoksut, maut, värit, äänet ja kosketus - perinteinen thaihieronta, jäävät pysyviksi muistoiksi. Golffari, joka haluaa lomaltaan myös muita elämyksiä ja laiskoja hetkiä aina välillä, viihtyy meren äärellä Hua Hinissä takuuvarmasti. Muutama päivä Bangkokissa tekee matkasta kaikkien kokemusten kaleidoskoopin.

Hua Hin, pikkukaupunki Siamin lahden puoleisella rannikolla, vajaa kolme tuntia etelään pakokaasuisesta ja kellon ympäri kiireisestä Bangkokista, on jo sukupolvia sitten ollut SE rantalomakohde thai high societylle. Myös kuningas Bhumibolin ja hänen perheensä kesäresidenssi sijaitsee Hua Hinissä. 64 miljoonaa thaimaalaista rakastaa lähes 80-vuotiasta kuningastaan. Hänen valtakautensa on jatkunut 60 vuotta. Kun muualla maailmassa vallankaappaukset usein päättyvät verisesti, ottivat Thaimaassa sotilaat äskettäin vallan korruptoituneelta hallitukselta kaikella maltillisuudella. Kuningas Bhumibolin arvovalta politiikan taustavoimana on kiistaton.

Hua Hin asettui kartalle jo 20-luvulla, kun prinssi Purachatra rautatieyhtiön johtajana keksi, että matkustavaisten on hyvä pitää juuri siellä päivän tai muutaman lepotauko junamatkan rasituksista toipuakseen. Tähän tarkoitukseen hän rakennutti 1922 Railway Hotelin. Se on säilynyt yhtenä Aasian klassikoista Bangkokin Orientalin ja Singaporen Rafflesin ohella.

Sofitel Central on hotellin nimi nykyisellään. Sen siirtomaatyylicharmi ei jätä kylmäksi ketään. Valkoiseksi kalkitut verannat ja galleriat, teakpuiset portaikot ja propellituulettimet niin huoneissa kuin auloissa ja ravintoloissakin vievät ajatukset tuulenviemää-aikaan. Upea kaksikerroksinen, sekä puistoon että pihalle avonainen aula erityisesti on kuin elokuvissa. Hotelli sijaitsee keskellä kaupunkia ja kuitenkin suoraan meren äärellä, valtavan puutarhan rauhassa. Siellä käyskentelevät puksipuuelefantit, muotoon leikatut valtaisat kasvustot vieraiden ilona. Vaikka kuulostaa houkuttelevalta valita hotelliksi joku luxusherrankukkaro omassa yksinäisyydessään, on sieltä aina varta vasten lähteminen, mikäli mielii piipahtaa iltakävelyllä ihmisiä katselemassa. Tärkeä pointti hotellia valittaessa.

Sofitel Centralin Tea Room on aivan ihana leppeiden tuulien vilvoittama paviljonki, johon on rakkaudella museoitu hotellin vanhaa esineistöä. Joka päivä kello 15 siellä tarjoillaan Iltapäivätee - tietenkin myös kahvia, vaikka maailmankuulua Blue Mountainia Jamaicalta - ja buffetpöydällinen suolaisia ja makeita pikkuleivonnaisia 7,50 € hintaan. Tervetulleita ovat myös muut kuin hotelliasukkaat. Ihan piti taistella itsensä kanssa löytääkseen argumentit, ettei joka ikinen päivä sortuisi tuohon houkutukseen. Kaikkein hivelevin hyvänolon hetki on aamiainen sisäpihan terassilla. Kasteenraikkaus, aamuauringon lämpö ja lautasella eksoottisten hedelmien värisuora - papaijaa, pomeloa, passionia, mangoa,... mehukkaina lohkoina, juuri poimittuina.

Prinsessa Caroline ja hänen kyseenalaisesti maineikas miehensä Ernst August astelivat sisään hotellimme tähtitaivasalla sijaitsevaan sushiravintolaan. Vailla henkivartijoita ja muuta rekvisiittaa. Caroline oli vielä kauniimpi kuin kuvissa, ilman meikin häivää ja korujen kimallusta. Valkoisessa paitapuserossa ja mustissa housuissa yksinkertaisen tyylikäs. Kotimaassa lehdet juorusivat heti heidän oleskelustaan Chiva-Som International Health Resortissa, joka on stressaantuneiden jetsetjohtajien Graali, varsinainen terveystemppeli. Railakasta elämää viettävälle Ernst Augustille varmaankin tarpeellinen kuntokuuri.

Ruoka on lomalla yksi isoista asioista, ainakin Thaimaassa

Sofitelin ruokateemaillat viritetään iltaisin uima-altaiden ja rantahietikon äärelle suurella vaivalla sekä silmäniloksi että makuhermoja kutkuttamaan. Ne ovat myös muiden hotellien vieraiden suosiossa. Pyyntituoreet kalat ja merenherkut odottavat valituksi tulemista vanhaan kalastajaveneeseen katettuna. Vihannesvalikoimat ja muut tykötarpeet houkuttelevan näköisinä kumpareina ovat siinä rinnalla, valkohattuisten kokkien poimittavaksi. Niistä he sitten valmistavat aterian puuhiiligrilliritilöillänsä vieraansa toiveiden mukaan à la minute. Pienet thaituotteiden myyntikojut ja taustamusiikki ovat osa tunnelmantekijöistä. Näissä merkeissä sitä innostuu helposti itsekin ilmoittautumaan kauhan varteen, seuraavan päivän thaikeittokursille. Se pidetään puutarhaterassilla, pihapalmujen katveessa. Ensin Sous Chef Kitti Kantiwong vie oppilaansa torille tutustumaan raaka-ainevalikoimaan. Mikä nautinto saada tuoksutella juuri poimittua sitruunaruohoa, kaffir-limetin lehteä, inkiväärinsukuista galangalin-maustejuurakkoa ja oppia tuntemaan villin näköisiä kaloja ja eri chilityyppejä. Ilman chiliä ei kerta kaikkiaan voi laittaa thairuokaa. Jokaiselle kurssilaiselle on varattu oma pöytä ja kaasuliesi, aineet on mitattu kulhoihin valmiiksi. Kunpa kotonakin pääsisi näin helpolla. Oppitunnin päätteeksi kokkaukset nautitaan yhteiseksi lounaaksi. Kivaa. Tulisen kookosmaitoista Tom Kha Gai –keittoa on tullut tehtyä jo useamman kerran kotikeittiössäkin.

Kun kuumin auringon hehku on ohi ja on laskuveden aika, kävelee ilokseen pitkin hienosokerihiekkaista rantaviivaa kilometrien päähän ja takaisin. Tarpeeksi kun kävelee, tulee vastaan valtaisa buddha-patsas jylhän vuoren rinteessä. Paikka kannattaa panna merkille, koska ihan siinä vieressä, rantahietikolle levittäytyneenä on erinomainen ravintola, Supatra by the Sea. Se on seudun arvostetuin ja kaunein ravintola, postikorttimaisemassa. Kuuluisa Khao Takiab –vuoren kultainen Seisova Buddha katselee hyväksyvästi valonheittimien loisteessa suoraan ravintolaan. Kolmipyöräisellä tuktuk-mopotaksilla pääsee Hua Hinin keskustasta hetkessä illalliselle Supatraan.

Hua Hinin ravintolatarjonta on pitkälle Ahdin antimiin perustuvaa. Hilton-hotellin takana, puupaaluille rakennettu kalaravintoloiden rivi ei optisesti vakuuta. Yksinkertaisia, vähän rönttösiä rakennelmia muovituolein... Kalan tuoreudessa ja ruuan maussa ei yleensä ole hitustakaan moittimista. Ranskalaisen omistajan Brasserie de Paris on rantaravintoloista suosikkimme, sekä ruokansa että sisustuksensa vuoksi. Merinäköalapöydistä näkee mustassa yössä ulapalla loistavat kuninkaallisen laivaston vartioalukset. Vaikka thairuoka on herkullista, alkavat maut kuitenkin pidemmän päälle toistaa itseään ja pizza tai muu italialainen ruoka maistuisi vaihteeksi mainiolta... Claudio Ceriani ja hänen italialainen ravintolansa Mamma Mia, on ratkaisu pulmaan.

5000 bahtia, vajaa sata euroa on riittoisa ostosraha Hua Hinissä

Chatchai-Night Market iltatorilla kuljeskelee ja katselee ajankuluksi. Aitoja merkkituotteita - huom! piraattituotteiden myynti on Thaimaassa kielletty - Rolex-kelloja, Dior-huiveja, Lacoste-paitoja, Louis Vuitton-laukkuja, CD-levyjä hengästyttävän edullisesti... hm. Ja puolet on vielä tinkivaraa. Taitavasti orkideoiksi leikatut saippuapalat ovat söpöjä pikkutuliaisia.

Meno kaupungilla on hillitympää, kuin esimerkiksi Phuketissa. Kiitos kuninkaallisen kesäresidenssivaikutuksen Hua Hin on lähes säästynyt kalja- ja seksibaareilta ja niiden asiakaskunnalta.

Optikkoliikkeitä Hua Hinissä on melkein yhtä runsaasti kuin räätäleitä. Vaatteiden teettämiseen en innostaisi. Paikallinen maku on eurooppalaisittain vähän vanhahtava ja se näkyy lopputuloksessa, vaikka kuinka olisi oma malli mukana. Niinkin voi käydä, että sovittu 100 % pellava onkin ihan erituntuista kuin tilaushetkellä. Silmälasihankinnoista sen sijaan on pelkkää positiivista raportoitavaa. Reilut valikoimat merkkikehyksiä, ammattimaiset optikot ja edulliset hinnat. Kun herttainen myyjätär vielä palvelee suomeksi ja lausuu kauniisti sellaisetkin sanahirviöt, kuin ”näöntarkistus” ja ”sairasvakuutus” on asiakas sulaa vahaa. Kotiinlähtöpäivä on viisasta mainita todellista aikaisemmaksi, jotta mahdollisten erheiden korjaamiseen jää pelivaraa.

Thaihieronnan tavoite on sisäinen rauha ja täydellinen rentoutuminen

”Koood masaaasch, koood masaaasch”! Hetken kestää, ennen kuin ymmärrän, että pieni ruskeaksi paahtunut thaimummeli haluaa selättää minut asiakkaaksi hierontalavitsalleen. Telttakyhäelmien alla, rantahietikolla lavitsoita näkyy olevan kokonainen rivistö. Risaiseen pahvinpalaan on kirjoitettu ”Massage, 1 hour, 400 Baht” (n. 8 euroa). Ammattimaisuutta viestimään kaikki virkasisaret ovat sitaisseet ylleen vihreät essut yhtenäiseksi työasuksi. Sama juttu kuin rantaratsastusta tarjoavilla yksityisyrittäjillä: liivi ja selässä luottamustaherättävä teksti ”Security police”. Teen kaupat thaihieronnasta. Rentouttavaa ja nautinnollista joka minuutti. Yllättävin vaihe käsittelyä on se kun Russamee, hierojani, nousee seisomaan pakaroideni päälle ja aloittaa edestakaisen kävelyn pitkin selkääni. Kun samat kuviot toistuvat viereisellä lavitsalla, rauhoitun. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä Russameen opit ovat peräisin, mutta kun hänen kielitaitonsa alkaa ja päättyy ”koood masaaasch” markkinointiviestiin, jää juttu lyhyeksi.

Seuraavan thaihierontani koen Sofitel Centralin Centara spassa. Spa kuuluu lähes joka hotellin perusvarustukseen. Se on rauhan tyyssijaksi thaidesignilla harmonisesti sisustettu hemmottelukeidas. Veden solinaa, eteeristen öljyjen tuoksua, suorastaan hartautta. Aasialaisessa kulttuurissa wellness on vuosituhansia vanhaa, joskaan ei sillä nimellä. Ei siis mikään turistien viihdykkeeksi keksitty ohjelmanumero. Hieronta - massage on yleisnimi käsittelylle, jonka tavoite on saada ihminen autuaaseen olotilaan, hoitaa ruumis, mieli ja sielu. Thaihieronnalla, jossa on vivahteita akupunktiosta ja joogasta, ei ole mitään tekemistä meikäläisen hoitavan fysioterapiahieronnan kanssa. Ei silloinkaan, kun se on nimeltään Skandinaavinen hieronta.

Elephant Thai Massage ja kymmenen muuta hoitolaa ritirinnan Naresdamri road –kadulla ovat erikoistuneet jalkahierontaan aamuaikaisesta puolille öin. Vaikka olisi epäileväinen kokovartalokäsittelyjen suhteen, kannattaa ehdottomasti antaa jalkansa iloisten thaityttöjen hellään huomaan, se on taivaallisen ihanaa. Kengät vaihdetaan tohveleihin liikkeen ulko-ovella. Ensin tytöt pesevät jalat luonnonkivien päällä, sitten rasvataan, hierotaan, taputellaan ja nakutellaan. Operaatio kestää reilun tunnin, ei tarvitse miettiä, että kohta se jo loppuu. Kahdeksan euroa tippeineen koko lysti.

Hua Hinissä pelattiin golfia

Kuningas Rama VII perusti Thaimaan ensimmäisen golfkentän, Royal Hua Hin Golf Coursen jo vuonna 1924. Se nauttii edelleen suurta arvostusta ja on vain kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Peltokenttänä se on ehkä vähän yksitotinen ja suurten puitten suojassa tunnelmaltaan verkkainen. Royalin puttausgriini sijaitsee hauskasti historiallisen, thai-viktoriaaniseen tyyliin rakennetun asemarakennuksen vieressä. Kerran viikossa Singapore-Malesia-Thaimaa-reitin Eastern&Oriental Express –juna pysähtyy asemalle ja viheltää uneliaan kentän hereille.

Caddie on pakollinen Thaimaassa, hyvä niin! Caddiet ovat yleensä tyttöjä ja heiltä saa vinkkejä peliin ja mailavalintoihin. Englanninkielen kanssa on välillä vähän niin ja näin, mutta mailahuollon ylellisyyteen tottuu nopeasti. Paahtavalta auringolta suojautuakseen he ovat kaikki pukeutuneet päästä varpaisiin kenttänsä vaaleanpunaiseen tai –siniseen virka-asuun, joten oman caddiensä tunnistaa vain numeron avulla. Tytöt ovat intohimoisia pinssien kerääjiä ja 4-5 euron palkan lisäksi heille voi tuottaa ison ilon pinssillä parilla. Ne harvinaisimmat sijoitetaan aurinkolippaan, loput menevät vaihtoon.

Springfield Village Golf -kenttä on golfguru Jack Nicklauksen mestarillinen työnäyte. Paljon hankalia bunkkereita ja ovelasti maastoutuvia vesiesteitä. Terassiyleisön viihteeksi on 18. reikä sijoitettu pienelle saarelle klubirakennuksen eteen. Kentän taustamaisemassa olevat kukkulat, kookospalmumetsät ja runsasvetisyys tekevät Springfieldistä viehättävän peliympäristön. Kenttää pidetään yhtenä Thaimaan parhaimmista.

Golfin pelaaminen on tehty Hua Hinissä vaivattomaksi. Enintään 30 minuutin etäisyydellä on kuusi golfkenttää. Hotelli hoitaa varaukset ja tilaa löytyy. Greenfee on edullisimmillaan 20 euroa, kalleimmillaan 50 euroa ja siihen sisältyy edestakainen kuljetus kentälle. Automatka käy samalla  maaseutukiertoajelusta. Viehättävin on matka Majestic Creek Country Clubille ja Imperial Lake View Golf Courselle - molemmat championshiptasoisia kenttiä. Vain kivenheiton päässä keskustasta asutaan ja eletään perinpohjin maalaista elämää. Idyllinen reitti mutkittelee pienten farmien lomitse, ohittaa ananas-, mangoja banaaniviljelmiä. Lehmänkantturoita ei golfkenttäliikenne hetkauta, ei myöskään isoäitiä, jonka helmoissa kuistilla lapsenlapset leikkivät.

One Night in Bangkok

Musikaalihitti soi mielessäni kun lähestymme Enkelien Kaupunkia. Thaiksi ”Krung Thep”, niin kuin bangkokilaiset kotikaupunkiaan lempeästi kutsuvat. Bangkokissa on ilmavinta majoittua johonkin Chao Phraya –joen varrella olevaan hotellitorniin. Hienot näkymät joen vauhdikkaaseen arkeen tulevat  kaupanpäälle. Länsirannalta, ”toiselta puolelta” jokea pääsee yli näppärästi hotellien omilla veneillä tai liikennelaitoksen lautalla.

Kun kokemisen paljous on rajaton ja aika rajallinen, on hyvä listata toiveensa muistojensa matkalaukun sisällöstä. Tällainen laukullinen tuli kerran Suomeen:

1. Chao Praya –joki ja sen kapoisten kanavien labyrintti 8-metrisellä venetsialaisgondolia muistuttavalla pitkähäntäveneellä koettuna. Kahdenkesken. Longtail Boat kiitää kuormaautomoottorilla ylipitkän peräsimensä ohjastamana kuin lastu laineilla. Veneestä katsottuna kuninkaallinen palatsikortteli temppeleineen ja kullalla ja hopealla koristelluine torneineen on upeaa nähtävää, iltavalaistuksessa suorastaan mykistävä. Kuin toisesta maailmasta ovat kanavien reunalla notkuvat pittoreskit asumukset, joissa pyykit kuivuvat narulla.

2. Markkinat tai mieluiten muutamat ja niin aikaisin aamulla kuin suinkin mahdollista. Damnoen Saduak, uivat markkinat samannimisen kylän laitamilla viehättävät edelleen, vaikka ovatkin osin turismin runtelemat. Iäkkäät thaimammat käyvät kauppaa veneestä toiseen, pyörittävät veneessä ravintolaansa ja vaihtavat kuulumiset. Harmi, että Damnoen Saduak on 100 km Bangkokin ulkopuolella, mutta onni, että matkan voi tehdä myös veneellä. Chatuchak viikonloppumarkkinat on hurja kokemus. 15.000 kojua tai jotakin sinne päin, ihan tarkkaan kukaan ei tiedä. Tavaraa ja väkeä on todella paljon, eksymisen vaara ilmeinen, eikä mikään maksa mitään. Sky Trail –juna/Morchit. Patpong kopiotuotteiden iltamarkkinat Reeperbahnin tunnelmissa. Vähän pettymys, mutta ei voi jättää mainitsematta. Patpong 1, Silom ja Suriwong Roadin välissä.

3. Bangkokin yö. Öisin Bangkok kuhisee ja sykkii vieläkin enemmän kuin päivisin. Pimeän laskeutuessa tuhannet katukauppiaat saapuvat paikalle ja levittävät kukin oman tavaratalonsa ja gourmetravintolansa kadunreunalle. Ruoka on tuoksuvaa ja herkullisen näköistä, muutaman euron hintaan, mutta se chili... Kun thai kertoo ruoan olevan medium hot, tarkoittaa se meikäläisessä skaalassa, että savu nousee korvista. Eikä tulipalo makuhermoissa suinkaan sammu vedellä! Thaimaalaiset syövät taukoamatta, kaiken aikaa, kaikkialla, ehkä se onkin heidän hoikkuutensa salaisuus.

4. Royal Grand Palace ja Wat Phra Keo, kuninkaallista arkkitehtuurinloistoa ja yksi maailman kauneimmista temppeleistä sylikkäin. Temppelin Smaragdi-Buddha on todellisuudessa jadea ja ”vain” 75 cm korkuinen. Jollei tuota buddhaa olisi löydetty 500 vuotta sitten ja uskottu sen omaavan jumalaisia voimia, ei myöskään vaikuttavaa Wat Phra Keo –temppeliä olisi. Se rakennettiin vartavasten Smaragdi-Buddhalle.

5. Silkkikeisari Jim Thompsonin myymälä ja kotimuseo, kuuden talon teakpuupalatsi taideaarteineen. Amerikkalainen Thompson tuli Thaimaahan juuri ennen toisen maailmansodan loppua. Rakastui thaityttöön ja koko maahan täydestä sydämestään. Elvytti unhol an vaipuneen silkinkehräämisen taidon ja loi mahtavan silkki-imperiumin. Pääsiäissunnuntaina 1967 hän katosi jäljettömiin Malesiassa. Jim Thompsonin elämäntarina tekee hänen kodistaan ja silkkituotteistaan vielä mielenkiintoisempia, kuin mitä ne muuten olisivat. Sky Trail –juna/National Stadium. Suloista silkkiä kaupan täydeltä: huiveja, lakanoita, laukkuja, rasioita ja muuta lahjaksi sopivaa myy myös Almeta Showroom, 20/3 Sukhumvit Soi 23.

6. Muutamat luksushotellit Bangokissa käyvät nähtävyyksistä siinä missä buddhat ja temppelitkin. Legendaarinen Oriental –hotelli Chao Phraya –joen  rantatöyräällä uudistettiin muutama vuosi sitten 70 miljoonalla eurolla. Kohtuuhintainen sunnuntaibrunch, iltapäivätee Author’s loungessa tai cokkari baarissa on paras mahdollinen tapa katsastaa tuo elegantti historiallinen rakennus. 48 Oriental Avenue. Banyan Tree –hotelli kuuluu nähtävyysluokkaan, kannattaa poiketa kaunista sisustusta katsomaan. Hotellin ravintola Vertigo, 61. kerroksen kattoterassilla kynttilänvalossa, kun Bangkokin valomeri jatkuu silmänkantamattomiin, on elämys. Tyylikkäästi silkkiin pukeutunut henkilökunta on silmänilo sekin. Hintavaa, mutta hintansa arvoista. 21/100 South Sathorn Road.

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 1/2007