Olipa kerran ikimuistoiset syntymäpäiväjuhlat. Sankarilla oli takanaan ikuisen kiireen työura. Merkkipäiviä ei oltu ehditty viettää, ei edes niitä pyöreitä. Tällä kertaa sankari halusi juhlia kunnolla. Pienessä piirissä, parhaimpien ystäviensä kanssa. Tapatumapaikkana viehättävä finca Ca’n Poma, maalaishotelli vuoristossa lähellä Sóllerin pikkukaupunkia, Mallorcan pohjoisosassa.

Starttaamme Helsingistä Air Berlinillä. Se on Saksan toiseksi suurin lentoyhtiö Lufthansan jälkeen ja Palma on sen kotikenttä. Saksasta Air Berlin lentää Mallorcalle kahdestatoista kaupungista, useista niistä monta kertaa päivässä. Palman kentällä meitä odottavat vuokra-autot. Kaikki pienempää kaliberiä, koska fincamme sijaitsee idyllisesti oliivilehtojen ja lammashaan läpi johtavan pikkutien päässä.

Viime vuosina romanttisia finca-hotelleja on runsain määrin aloittanut toimintansa Mallorcalla. Useimmat niistä on kunnostettu rappiotiloista täydellisen muodonmuutoksen myötä. Juuri siksi ne sijaitsevat upeissa ympäristöissä, mihin ei enää rakennuslupia myönnettäisi. Niin myös Ca’n Poma, omenien (poma) talo. Huoneita pienimmissä on vajaa kymmenen, isommissa parisenkymmentä.

Sanotaan, että Jumala oleilee Ranskassa, mutta kyllä hän ainakin silloin tällöin poikkeaa Mallorcalle. Tosin hän varmaankin kiertää kaukaa pakettimatkalaisten kansoittamat hotellikasaumat. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavumme tunnelin läpi paratiisimaisiin olosuhteisiin. Vuoristoiset maisemat ovat silmäähivelevät. Vielä vartti ja olemme perillä. Mikään satunnainen kulkija ei Ca’n Pomaan eksy. Sóllerista Deiàan menevän vuoristotien 55. kilometripylvään kohdalla, tiukassa kaarteessa on laakson puolella vähän lintallaan oleva yksityinen rautaportti. Siitä sisään ja serpentiinimäistä pihatietä fincamme parkkipaikalle. Koska kutsumattomista vieraista ei ole pelkoa, eletään Ca’n Pomassa kuin herrankukkarossa. Saksalainen isäntäväki toivottaa meidät sydämellisesti tervetulleiksi.

Sitten alkaakin ihastelu. Paikka on unelma! Sankari haluaa, että huoneet arvotaan, koska sviittejä on vain yksi, isompia huoneita samoin. Loput viisi ovat pienempiä makuuhuoneita, erittäin toimivia kaikki. Meillä kävi tuuri, ”jouduimme” sviittiin, uima-altaan vieressä olevaan rakennukseen. Olohuone, makuuhuone ja ihana kylppäri. Niin huoneet, kuin päärakennuskin ovat kuin hyvällä maulla sisustettu koti. Illalliset ja aamiaiset nautiskellaan kauniilla säällä terassilla ja muulloin olohuoneen jatkeena olevassa ruokasalissa. Talon isäntä Bernd on armoitettu kokki ja lähes poikkeuksetta kaikki vieraat haluavat aina nauttia hänen keittiönsä kolmen ruokalajin menun illasta iltaan, vaikka pienen automatkan päässä on useita erinomaisia ravintoloita. Meidän iltojemme kulku on vähän toisenlainen, painetun syntymäpäiväohjelman mukainen. Sankari ei aavista, että vieraat ovat ennakkoon punoneet juonia hänen yllättämisekseen ohjelmanumerolla jos toisellakin.

Varsinainen juhlapäivä on vasta neljäntenä päivänä, mutta oheisohjelma käynnistyy heti yhteisellä retkellä Sollériin ja sieltä raitiovaunulla vähän kauempana olevaan Sollérin satamaan. Ensin on kuitenkin vuorossa aamiainen Ca’n Poman terassilla. Mikä rauha ja maisemien huikeus, taustalla verkkainen lampaiden kellojen kilkatus.

On lauantaiaamu ja Söllerissä toripäivä. Se houkuttelee kaikki paikalliset liikkeelle, joten kaupungin keskusaukiolla ja kujilla on vilskettä. Turisteja on tuskin lainkaan. Café solo on espanjalaisten vastine espressolle, Cortado sama pienellä maitotilkalla laimennettuna. Otamme heti sellaiset. Kuljeskelemme kujasilla ja joku jo sortuu ostamaan kuuluisaa ”Flor de Sal, Gusto Mundial Balearides” –merisuolaa, hibiskuksen kukilla maustettuna. Ajelu avoratikalla on ratkiriemuisa, varsinkin, kun sankarin harrastus jo lapsesta lähtien ovat olleet junat ja muut kiskoilla liikkuvat vankkurit.

Illallista syömme ravintola Es Passeig Port de Sóllerissä, rantabulevardilla. Alkupalatapas täytyy ihan kuvata, niin hieno se on.

Seuraava päivä on varattu urheilullisille aktiviteeteille. Osa porukasta lähtee patikointiretkelle. Me suuntaamme Club de Golf Alcanadan golfkentälle. Kenttä on erityisen upea, myös maisemiltaan, valtaosa väylistä katselee Välimerta. Se on muuten Porschen omistuksessa.

Yli 20 kentällään Mallorca on golfaamisen mekka. Kotiin palaamme maisemareittiä pitkin vuoristoista rantatietä. Fornalutx on vähintäänkin kolmen tähden vuoristokylä matkan varrella, poikkeamme sinne. Ilta-aurinkoisten kujien portailla harrastelijataiteilijat ikuistavat idylliä. Ca’n Pomassa Berndin keittiö tarjoaa illallisen alkuun tuorejuustoa serranokinkku-käärössä, pääruuaksi kaniinin rintafilettä mallorcalaisittain pinjan siementen, oliivien ja rusinoiden kera ja lopuksi minttujäädykettä lämpimän suklaakohokkaan kanssa.

Vielä yksi päivä ennen varsinaisia seremonioita. Saamme tehtäväksi tutustua Palmaan ja kuvata kukin oman makumme mukaan kolme kauneinta kohdetta yhteiseen muistojen albumiin. Joku kuvaa taiteellisia otoksia Palman La Seu -katedraalista ja muista arvorakennuksista, joku merta ja purjeveneitä, joku kauppahallin mereneläviä. Minä löydän kuvattavakseni kiiltokuvan kauniita suklaapuoteja Palman vanhasta kaupungista. Ostoskujien kenkäkauppa- ja muotiputiikkipaljouteen on suuri kiusaus hypätä sisään. Onneksi hinnat ovat edullisia. Cappuccino San Miguel –kahvila vanhan palatsirakennuksen atriumpihalla on mukava taukopaikka.

Paluureitiksi valitsemme saaren länsipuolen rantatien. Port de Portals, Mallorcan Marbella, isojen poikien turbovene(tarkoittaa laiva)tukikohta on ensimmäinen pysähdyspaikkamme. Komeita ovat! Poikkeamme myös viehättävään Valldemossan kylään, jota pidetään yhtenä saaren kauneimmista. Michael Douglas on samaa mieltä, hänellä on siellä huvila ja lisäksi vielä hän on perustanut Valldemossaan kulttuurikeskuksen. Maisemat senkuin paranevat Deián kylästä eteenpäin. Korkealta vuoren rinteeltä avautuu silmiemme eteen ääretön ulappa. Teemme päätöksen tulla Mallorcalle uudelleen.

Illalla käymme drinkillä finca-hotelli Cas Xorrcissa, Tramuntana-vuorella oman Ca’n Pomamme yläpuolella. Entisessä öljymyllyssä on kaksitoista huonetta ja laadukas ravintola. Näkymät vuorille ja merelle ovat upeat, samoin fincan tilat ja sisustus.

Tiistaina on ensimmäisen vieraiden yllätysohjelman vuoro. Olemme sopineet etukäteen vierailun Hereus de Ribas -viinitilalle. Sen viinit arvioitiin erinomaisiksi Wein Gourmet –lehdessä, jossa oli myös tilan yhteystiedot. Perheen poika Javier, juuri sellainen, jonka jokainen äiti toivoisi vävykseen, kertoo meille ylpeänä 150 vuotta perheen omistuksessa olleen tilan tuotannosta ja viineistä. Siinä sivutaan myös perheen elämää. Hän itse on koulutukseltaan biologi ja ollut opissa Uudessa Seelannissa. Sisar on opiskellut viinitietoa Kaliforniassa. Viinitilavierailu huipentuu viinien maisteluun perheen kotitalon varjoisalla pihalla. Siitä on kurlaus ja pois sylkeminen kaukana. Perheen äiti, jota erhdyimme luulemaan Javierin sisareksi, on kattanut meille tapastyyppistä syötävää pöydän koreaksi ja kuutta eri viiniä maistellaan reiluina annoksina ruuan kanssa. Hurmaannumme kaikki viimeiseksi maisteltavasta Sioneta-jälkiruokaviinistä. Xavier kertoo sen saaneen nimensä hänen tätinsä lempinimen mukaan. Äiti ja poika ovat yhdessä suunnitelleet viinien tyylikkäät etiketit. Sionetaa lähtee mukaan monta pulloa. Mitä tämä lysti sitten maksoi: 15 € per henkilö. Oman pikkubussimme kuljettaja Diego tuo iloisen seurueemme päätien varteen, rautaportille. Siitä tallustelemme lampaiden lomitse kotiin. On siestan paikka.

Illallallispöydän paellaa varten katamme yhdessä isäntäväen kanssa uima-allasterassille. Ennen illallista nautimme valkoista sangriaa patiolla. Seuraava yllätysnumero jännittää meitä kaikkia. Koska sankari on Brasilia-fani ja innokas sambaaja, olemme tilanneet Palmasta aitobrasilialaiset sambattaret tervehtimään häntä keskiyön H-hetkellä. Shampanjakorkkien poksahdellessa, tähtitaivaan alla hän saa lahjan. Olemme rekisteröineet kansainväliseen tähtirekisteriin hänen nimiinsä ikioman tähden Camelopardalis RA 4h 26m 7s D 67°29’ taivaan tähtikartalta. Sen vakuudeksi sankari saa arvokkaan sertifikaatin ja muut dokumentit, joista tähden sijainnin koordinaatit selviävät. Tunnelma on kuin Uuden Vuoden yönä.

Seuraavan aamun aamiaiselle on kaikkia pyydetty saapumaan täsmällisesti yhtäaikaa. Aavistelemme sankarilla olevan yllätys takataskussaan. Tuttujen espanjalaissävelien tahtiin terassille saapuu salskeiden opiskelijanuortren kvartetti. Ei voi muuta kuin yhtyä poikien ilonpitoon, niin tarttuvaa meno on. Sankari kukitetaan ja lahjotaan pienillä huomaavaisuuden-osoituksilla vielä uudelleen. Veljen puhe yhteisistä muistoista elämänpolun varrella herkistää. Puheensa lopuksi hän ojentaa sankarille lusikan ja purkillisen vadelmahilloa, olihan tämä pienenä poikana tokaissut, että jos joskus saisi syödä hilloa niin paljon kuin haluaa, lusikalla suoraan purkista. Rautatieharrastukseensa liittyen päivänsankari saa myös 5000 osan koottavan lokomotiivin ”Big Boy”. Joku on poiminut esiin tapahtumia kyseisenä päivänä 65 vuotta sitten. Toinen on kuvittanut ja tekstittänyt kansioon muistorikkaita hetkiä. Yksi vieraista on saman päivän, mutta eri vuoden syntymäpäivälapsi. Myös häntä juhlimme.

Päiväohjelmaksi Bernd on järjestänyt meille yksityisopastuksen lapsipotrettien keräilijän privaattitaidemuseoon. Lähes sata teosta esittävät kaikki koreasti puettuja kuninkaallisia lapsia eri aikakausilta eri maista. Kokoelma on upea. Mielenkiintoista todeta, kuinka tiettyyn aikaan jopa vauvat kuului maalata aikuisen näköisiksi.

Sitten taas syödään. Juhlalounaspaikka on Es Racó des Teix, sen taidot ovat Michelinin  tähdellä tunnustetut. Kaiken kaikkiaan saarella on kuusi Michelin-tähtiravintolaa. Es Racó des Teix on naapurissa asuvan Andrew Lloyd Webberin kantapaikka, aina kun hän on fincallansa. Bernd on ollut apuna sankarimme menu-valinnassa ja kaikki maistuu fantastiselta.

Aterian päätteeksi veljen vaimo ottaa esiin kirjoittamansa tarinan ”Ikimuistoiset Syntymäpäiväkalaasit”. Se on muka päivänsankarin ennakkoon näkemä uni, tapahtumarikas tarina näistä juhlista. Tarinasta puuttuvat kuitenkin kaikki adjektiiviit, jotka sitten pöydän vierasjoukko tekstiin täydennettäväksi kirjoittajalle huutelee. Jos nauru todellakin pidentää ikää, meistä kaikista tulee näiden Mallorca-päivien jälkeen satavuotiaita. Viimeisen illan tunnelmat ovat väkisinkin haikeat. Kaksi ukrainalaista muusikkoa esittää klassista musiikkia ruusun terälehdillä somistetun illallisemme iloksi.

Mallorcalle kannattaa mennä ihanalle finca-hotellilomalle, vaikka ei 65-vuotispäiviä viettäisikään!

© Traveller - Kaleva Travel Asiakaslehti 2/2006