Jo pienenä poikana luin Thor Heyerdahlin kirjan Pääsiäissaaresta ja ajattelin, että olisi mukava joskus päästä tutustumaan saareen, mutta se oli niin kaukana ja matkat sinne oli niin kalliita, että se varmasti jää vaan haaveksi.

Mutta sitten vanhempi tyttäreni päätti lähteä Santiago de Chileen opiskelemaan puoleksi vuodeksi ja silloin ajattelin nyt on pakko käydä vierailemassa tyttäreni luona ja samalla piipahtaa Pääsiäissaarella. Keräsin viimeiset roposeni ja sitten vaan menoksi.

Matka kesti tosi pitkään. Ensin 4 tuntia junalla Pohjanmaalta Helsinkiin ja sitten 3 tunnin lennon Pariisiin. Seuraavaksi 14 tunnin lennon Pariisista Santiago de Chileen ja vielä seuraavana päivänä 5 tunnin lennon Santiagosta Mataveriin, Rapa Nui keskelle Tyynelle Merelle.

Kaikki luvatut palvelut matkan aikana pelasivat tosi hyvin. Se alkoi jo Santiago de Chilen lentokentällä, missä iloinen ja reipas Georgina oli odottamassa nimikyltin kanssa ja hän hoiti sen jälkeen kaikki lentokenttäkuljetukseni Santiagossa.

Yövyin yhden yön Hotel Fundadorissa ennen kun jatkoin Pääsiäissaarelle. Fundador on siisti keskitason hotelli aivan Santiagon keskustassa ja lähin metroasema, Universidad de Chile on melkein nurkan takana. Hotellin henkilökunta oli ystävällisiä ja avuliaita.

Santiagon keskusta on siisti ja moderni, mutta kauemmas löytyy ehkä muutakin. Kävin heti tutustumaan lähiympäristöön. Kaupungin sydän, Plaza de Armas ja Salvador Allenden entinen presidenttipalatsi, Palacio La Moneda oli vaan 10-15 minuutin kävelymatkan päästä.

Kun saavuin Pääsiäissaarelle oli oppaani Emilia odottamassa. Ajettiin hotellilleni, Iorana, joka oli rakennettu “motellityyliin”, monta “rivitaloasuntoa” peräkkäin. Huoneiden hinnat ovat aika korkeat ollakseen motelli, mutta palvelu toimi hyvin ja hotelli oli viihtyisä. Ehkä tänne ei sovi korkea hotellirakennuksia.

Hollantilainen tutkija, Roggeveen “löysi” saaren pääsiäissunnuntaina 1722, josta nimen Pääsiäissaari on peräisin. Itse käytän mieluimmin nimen Rapa Nui, mikä on rapanui- kansan oma nimi saaresta. “Löytämisen” jälkeen alkoi rapanui- kansan alamäki. Peru otti 1862 noin 2000 ihmistä Peruun orjiksi. Ainoastaan 15 henkiä heistä selvisi hengissä ja palasi Rapa Nui saarelle tuodakseen mukaan isorokkoa ja muuta sairauksia, että 1877 oli enää 111 rapanui ihmisiä hengissä. Näistä 111 rapanui- henkilöstä polveutuu nykyinen väestö saarella. Täällä asu nyt noin 5000 ihmisiä, josta ehkä puolet on rapunai, kun moai jakson aikana asuu täällä noin 14000 ihmisiä.

Kävin yhden koko päivän retken ja kahden puolipäivän retken Emilian ja kuljettajan kanssa. Luulin, että minä olisi ollut jonkun ryhmän jäsen, mutta minulla oli koko ajan oma yksityisopas ja kuljettaja, mikä oli tosi mukava, mutta samalla olin vähän vaivautunut, kun en ole tottunut sellaiseen ylellisyyteen. Olin 4 päivää Rapa Nui saarella. Syksy on tulossa ja siellä satoi sekä tulo- ja lähtöpäivänä, mutta retkipäivillä oli tosi auringosta ja lämmintä.

Emilia, joka itse on rapunai, on erinomainen opas, jolla on laajat tiedot Rapanui saaresta ja -kansasta. Kävimme katsomassa mm Ahu Akivi, missä 7 moaita (kivipatsaita) seisoo kivijalustansa (ahu) ja ne on ainoa ryhmä, joka katsoo kohtaa valtamereen, kaikki muut moai ryhmät katsoo sisämaahan. Moait esittävät kansan esi-isiä ja he katsovat yleensä sisämaahan ja suojelevat ja pitää huolta omasta kansastaan. Moait olivat tosi vaikuttavia.

Toinen tärkeä moai ryhmä on Ahu Tongariki, joka on saaren suurin ahu sisältäen 15 moaita. Ahu Tongariki on kokenut kovia. Ensin patsaat kärsivät sisällissodassa ja eräs tsunami kaatoi ne lopullisesti 1960. Restaurointi tapahtui vasta 1992-1996.

Moait ovat veistetty kalliosta ja voivat painaa yli 20 tonnia ja olla yli kuusi metriä pitkä. Kuinka patsaita aikoinaan siirrettiin paikoilleen kinataan yhä. Sisällissodan aikana noin 200 vuotta sitten kaikki moat kaadettiin nurin ja restaurointi alkoi vasta 1950-luvulla. Monilla on myös päähine, pukai.

Kävimme myös Orongossa, jossa “lintumieskultti” kukoisti. Joka kevät, kun Sooty Tern (manutara) lintu saapuu Motu Nui saarelle järjestettiin kilpailun siitä kuka ehti käydä hakemaan linnun ensimmäinen muna. Jokainen heimopäällikkö valitse parhaan miehensä (hopu manu) tehtävään.

Tehtävä oli vaarallinen, monet hukkuvat ja siellä oli myös haita vedessä. Matka mantereista (Orongo) saarelle oli 3 km ja miehet jäivät siellä odottamaan, että lintu muni ensimmäinen munansa. Se joka löysi ensimmäinen muna viittasi päälliköllensä, että muna on löytynyt. Hän jäi saarelle vielä vähän aika valmistumaan paluumatkansa, muut palasivat heti.

Kun munan löytäjä oli palannut Orangoon onnellisesti muna ehjänä hänen päällikkönsä kruunattiin vuodeksi lintumieheksi (Tangata Manu) ja koko yhteisön päälliköksi. Tämä kilpailu loputettiin 1866, kun katoliset lähetyssaarnaajat kielsivät sen. Katolilaiset lähetyssaarnaajat ehtivät joka paikkaan sotkemaan toisten kulttuuria ja perinteitä.

Moai jakso kesti noin v. 1000 -v.1600, jakson lopulla alkoi sisällissodat ja eri heimot kaatoivat vihollistensa patsaat. Heidän uskomuksensa mukaan moiat olivat pyhiä
Ja jos ne kaadettiin vihollisten voimat loppuvat. Lintumieskultti alkoi jo esiintyä moai jakson lopulla.

Näimme myös Ranu Kau upean kraatterijärven sekä Rano Rarakun sammuneen tulivuorikraatterin, mistä kallioseinästä suuri osaa moaista on veistetty. Monet moait täällä alueella ovat vielä osittain haudattu maahan kallion alapuolella.

Rapa Nuin jälkeen lensin takaisin Santiagoon ja yövyin taas Fundador hotellissä, missä olin 4 päivää. Kävin tyttäreni kanssa katsomassa mm Cerro Santa Lucia ja Cerro San Cristobal, mistä on hyvä näköala yli kaupungin. Ehdimme käydä myös pari museossa, tärkeimmät Museo Chileno de Arte Precolumbino ja La Chascona, Pablo Nerudan talomuseo.

Ruoka Santiagossa oli aika kallista, mutta myös silloin hyvä. Suosittelen illallispaikka esim. Girotorion pyörivän ravintolan 17. kerroksessa, missä on hyvä näköala kaupungin yllä tai Bali-Hai polynesialaisen ravintolan, missä on myös Chilen kansantanssiesityksiä. Vähän edullisempia, mutta myös hyvät ravintolat ovat Liguria ja Como Agua para Chocolate. Halpa ja hyvä lounas löytyy Mercado Central kauppahallista. Myös Rapa Nui saarella ruoka oli kallista.

Piipahdin myös päiväretkellä Valparaisossa, tosi upea vanha kaupunki ja La Sebastiana, Pablo Nerudan talomuseo Valparaisossa.

Kaiken kaikkiaan upea kokemus. Suosittelen.