Aivan ensiksi on todettava, että kaikki lennot oikein hyvin aikatalussa ja kaikki lennot aiva täysiä lukuunottamatta Lontoo-Helsinki.
Terminaalin vaihto Lontoossa hyvin ohjattu ja helppo.
Kaikki sovitut kuljetukset hyvin hoidettu, täsmällisiä ja ystävällisiä.

Kapkaupungissa majoittuminen Protea President hotelliin. Hotellin taso ja sijainti oikein hyvä.
Aamiaistarjoilu erinomainen, muu ateriointo hotellissa ei aivan meidän makuumme.
Illalla kävelyretki lähialueelle, kaikki näyttää hyvältä ja rauhalliselta.

Maanantaina valmiiksi tilattu retki Robben Islandille. Laivamatka saarelle kestää n. puoli tuntia.
Perillä matkustajat siirtyvät linja-autoihin, joissa jokaisessa oma opas.Kierroksen aikana saamme
hyvin perusteellista tietoa vankilasaaren historiasta ja sen nykypäivästä.
Vierailemme vankilassa jossa Nelson Mandela oli pitkään vangittuna. Opas joka oli itsekin
saarella vangittuna kertoo värikkäästi vankilan oloista.
Palattuamme satamaan tutustuimme Water Front alueeseen, joka on täynnä ostoskeskuksia,
pieniä putiikkeja ja ravintoloita.
Kävelimme takaisin hotelliin, matkaa n. 5 kilometriä.
Tilasimme aamun kuskiltamme retken seuraavaksi päiväksi.

Tiistaina aamulla lähtö kokopäiväretkelle. Suuntaamme kohti Stellenboschin viinialuetta.
Alueella useita kymmeniä viinitiloja. Vierailemme Anura-nimisellä viinitilalla, jossa maistelemme
heidän viinejään ja itse valmistamiaan juustoja. Viinit ja juustot erinomaisia.
Jatkamme matkaamme itse Stellenboschin kaupunkiin, joka on Etelä-Afrikan toiseksi vanhin kaupunki.
Tämä pieni yliopistokaupunki on oikein mukava historiallinen paikka.
Päivän lopuksi suuntasimme Cape Pointiin. Täällä siis kohtaavat Atlantti ja Intian valtameri.
Tämä on paikka joka on pakko nähdä.
Tämä kokopäiväretki oli liian pitkä ( klo 08-18 ), olisi kannattanut jakaa eri päiville.
Erilaisten lisärönsyjen johdosta jouduimme jättämään kunnollisen ruokailutauon pois,
mikä oli todella huono asia. Huomasimme jälleen kerran, että kannattaa ottaa täysin privaatti retki,
jolloin ei tarvitse odotella muitten oikkuja.
Olipahan sitten illalla oikeasti nälkä. Taksilla Water Front alueelle, jossa ruokailimme italialaisessa
Balhuccissa. Pääruokina nautimme kalamaria, sekä seebran ja cudun sisäfileitä. Ateria erinomainen.

Keskiviikoaamu valkenee kirkkaana ja aurinkoisena. Päätämme nyt lähteä pöytävuorelle, koska
pilvet ja tuuli estävät sinne pääsyn usein. Hyppämme hotellin lähellä Hop On-Hop Off- kyytiin.
Tällä tavoin matka vuorelle kestää melko kauan, mutta se on edullinen ja sillä tavoin näkee ja kuulee
monenlaisia asioita kaupungista. Pöytävuori on kokemuksena aivan uskomaton. Vuorelle nousu
kaapelivaunulla on sekin jo melkoinen kokemus. Näkymät kaupunkiin ja selkeällä säällä paljon
kauemmaksikin aivan fantastiset.
Paluumatkalla Hop Off Camp Bayssa, jossa syömme erinomaisen päivällisen Bay side cafessa.
Varaamme hotellista seuraavaksi päiväksi retken kasvipuutarhaan ja uusille viinitiloille.
Meillä on retken suhteen vain yksi toivomus. Toivomus on, että oppaamme ääntää englannin kieltä ymmärrettävästi.

Torstaina suuntaamme aluksi Kirstenboschin National Botanical puutarhaan.
Olemme nyt viisaampia ja retki on vain meille kahdelle. Uusi oppaamme Bryan on aivan mahtava tyyppi.
Hän kertoo koko ajan näkyvissä olevista paikoista ja niiden historiasta. Bryan ajaa meidät puutarhan yläportille,
josta kävelemme hiljalleen alaspäin ja nautimme kovasti näkemästämme. Bryan odottaa meitä alaportilla.
Jatkamme matkaamme jälleen Stellenboschin alueelle, jossa Bryan on luvannut viedä meidät mielestään
parhaille tiloille. Aluksi Vergenoegd, jossa maistelle useita ja ostamme pullon useista rypälelaaduista
valmistettua punaviiniä vuosikertaa 2003. Toinen viinitila on Buiterverwachting, josta myös ostamme
punaviiniä Christine 2007. Kolmas viinitila, johon Bryan erityisesti haluaa meidät viedä on Groot Constantia.
Tämä viinitila on luovutettu entisille orjille apartheid-ajan loputtua 1990-luvun alussa. Tämän tilan viinit olivat
mielstämme erityisen hyviä ja ostimme pullon Pinotage 2009. Näiltä tiloilta ostamamme punavinit säästämme
kotiin erityisiä juhlia varten. Viinitilojen jälkeen nautimme erinomaisen lounaan Junkershuis ravintolassa.
Lounaan jälkeen palaamme Bryanin valitsemaa reittiä takaisin hotelille.

Perjantai on varattu ostoksia ja muuta mukavaa varten. Kävelemm Water Front alueelle
johon on matkaa n 5 kilometriä. Ostoksien ja lounaa jälkeen jälleen kävellen takaisin hotelliin.
Varaamme seuraavaksi päiväksi retken, oppaana jälleen Bryan.
Illalla kävelemme Camp Bayn alueelle johon sinnekin on matkaa n. 5 kilometriä. Söimme erinomaisen
illallisen Ocean Blue ravintolassa. Etanoita ja merianturaa, ostereita ja suuri valikoima
mereneläviä. Tähän mennessä olemme saanet pelkästään erinomaista ruokaa kaikissa ravintoloissa.

Lauantaina aloitamme retkemme jälleen klo 9.30. Suuntaamme Hermanus nimiseen kaupunkiin.
Tämä kaupunki on Walker Bayn rannalla. Tämä lahti on valaiden suosima synnytyspaikka.
Bryan kertoo, että erään ryhmän kanssa oli laskettu yli 90 valasta. Tammikuussa valaat olivat jo
palanneet etelämantereen suuntaan. Täältä jatkamme vuoristoisen seudun yli ja laaksojen kautta
Frenschhoekiin, joka on ihastuttava pikkukaupunki vuorten välissä. Syömme kevyen lounaan, salaatteja
ja sardiineita, sekä parasta leipää matkallamme. Jauhot on kuulemma tuotu Ranskasta.
Ennen paluutamme Kapkaupunkiin vierailemme vielä Nelson Mandelan viimeisellä vankipaikalla,
jossa on hieno Mandelan vapautuksen kunniaksi pystytetty muistomerkki. Täällä Mandela oli viimeiset
kaksi vuotta kotiarestissa ennen vapautumistaan. Sille aidatulle alueelle ei ollut valkoihoisilla mitään asiaa.
Retken päättyessä keskustelemme Bryanin kanssa olisiko vielä jotain tärkeää nähtävää. Koska emme halua
helikopterilennolle emmekä haihäkkisukellukselle, Bryan toteaa että olemme nähneet melkein kaiken.
Olemme kuulemma harvinaisia turisteja. Olemme käyneet monissa paikoissa, joissa hänkin pääsee
käymään ehkä kerran vuodessa.

Kaksi viimeistä päivää Kapkaupungissa kävelyretkiä, ostoksia,
ravintoloita ja jopa pulahdua hotellin uima-altaaseen.

Tiistaina amulla kuljetus lentokentälle. Lento Nelspruitiin upean vuoriston yli.
Kuljetus safarille Kwa Madwala Manyatta Rock Campiin, jonne matka kestää noin tunnin.
Vehreä matalien vuorten ympäröimä alue. Majoitustilat ovat upeita majoja joista mahtava näköala.
Illalla ensimmäinen safarimme. Maastoauto kulkee keskellä tiheitä akaasiapusikoita runsaiden sateiden
runtelemilla teillä. Oikea safari, näemme paljon eläimiä joskin pusikoiden tiheyden johdosta on välilla
vaikeata erottaa isojakaan eläimiä.

Safariajeluita on yhteensä viisi. Aamuisin matkaan lähdetään ennen viittä. Rangerit ovat kaikki
oikein mukavia ja asiantuntevia. Toiseksi aamuksi varaamme 4 tunnin safarin varsinaiselle Krugerin alueelle.
Tämä alue on paljon avarampi ja oikeata savannia. Runsaiden sateiden johdosta ruohikko on melko korkeaa.
Pienemmät eläimet voivat jäärä huomaamatta. Paras safariaika on kuulemma elokuu-marraskuu.
Meillä käy aivan fantastinen tuuri. Löydämme leijonaperheen aivan tien vierestä. Yksi aikuinen uros,
yksi nuori uros, neljä naarasta ja kolme pentua. Leijonat loikoilevat varjoisissa paikoissa eivätkä ole
meistä moksiskaan. Seuraamme leijonia n. 15 minuuttia. Upeaa !
Näillä safareilla olemme nähneet Kwa Madwalassa urosleijonan, sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja,
elefantteja,runsaasti impaloita, gnu antiloppeja, sseproja, kuduja, marabuja, valkoselkäkorppikotkia,
runsaasti muita lintuja, pahkasikoja, mangusteja, kilpikonnia useita lajeja, erilaisia käärmeitä ja liskoja,
sekä krokotiileja farmissa jossa niitä kasvatetaan. Myytäväksi nahkoja, lihaa ja eläviä eri eläintarhoihin.
Näiden lisäksi Krugerissa edellämainitun leijonalauman ja puhveleita.

Olemme erittäin tyytyväisiä Kwa Madwalan tasoon, luontoon ja eläimien näkemiseen.
Ainoa asia joka meitä häiritsi erittäin paljon oli ruokailun taso. Lounaalla oli vain 1 alku- ja 1 lämminruokavaihtoehto.
Asiakas siis syö tai sitten ei. Päivällisellä sentään 2 lämminruokavaihtoehtoa. Ateria ajoittain kohtuullisia, mutta
muutam kerran aivan ala-arvoisia. Olemme keskustelleet tästä asiasta nuoren keittiömestarin kanssa.
Viimeinen illallinen oli täydellinen floppi. Pääruokina kalaa ja lammaskääryleitä. Asiakkaita vain 15.
Kaikki asiakkaat jättävät melkein kaiken syömättä. Kala maistuu vanhalta ja lammaskääryleet on valmistettu
jostain aivan jätepaloista. Keittiömestarin tilanne on melko toivoton. Keittiön kalustus on kuin jostain Suomen
60-luvun pikkuvaintolasta, ei edes astianpesukonetta. Keittiömestarin apulaiset ilmeisen ammattitaidottomia.
Tuoreita vihanneksia saa kuulemma vain kerran viikossa. Olisimme odottaneet, että tämäntasoisessa paikassa
olisi ollut tarjolla paikallista riistaa, mutta ei kertaakaan. Paikan omistajilta täytyy vaatia parannuksia ruokailun tasoon.

MUITA HUOMIOITA MATKAN VARRELTA

Ennen matkaa meitä varoiteltiin eri suunnista Kapkaupungin vaaroista etenkin pimeän aikaan.
Kertakaan emme kokeneet oloamme uhatuksi millään lailla, emme edes pimeällä.

Kapkaupungissa kannattaa olla jalkakäytävillä tarkkaavainen erilaisten kuoppieen, painanteiden ja kaltevien
pintojen johdosta. Muutaman kerran kaatuminen lähellä ja kerran tosiasia.

Matkaoppaissa kerrotaan, että ravintoloissa tulee jättää juomarahaa n. 10%. Laskun loppusumma jätetään
asiakkaan tehtäväksi, joten juomarahan määrässä on oltava huolellinen tai turisti saa kyllä asiasta huomautuksen.
Olemme sitä mieltä, että turistin "kyykyttäminen" on epäasiallista. Olisi syytä siirtyä kansainväliseen kätäntöön,
jossa laskun loppusummaan sisältyvät kaikki verot ja palvelurahat. Tämän jälkeen asiakas jättää juomarahaa
oman mieltymyksensä mukaan. Uskomme, että tarjoilijan kokonaisansio olisi näin nykyistä suurempi.

Lähtiessämme President hotellista meillä oli 3 loppuun luettua suomenkielistä kirjaa. Tiedustelimme onko
hotelissa paikkaa jonne voimme jättää kirjat seuraavien suomalaisten luettavaksi. Ei ole. Tuskin olisi suuri
vaiva järjestää tällainen pöytä johonkin nurkkaan.

Olimme ajatelleet vuokrata auton ja ajella katsomassa erilaisia paikkoja, mutta onneksi päätimme ottaa retkilemme
myös kuskin. Näin saimme samalla myös paljon erilaista tietoa paikoista, alueista sekä Etelä-Afrikan historiasta, että
nykytilasta. Tämä oli ehkä hieman kalliimpaa, mutta kannatti. Varsinkin kun oli privaatti saimme itse päättää kohteista,
aikataulusta, ruoakailuista ym. ym.

Kwa Madwalassa asiakasta pyydetään jättämään juomarahaa 1-2 % kokonaissummasta, joka jaetaan kaikkien
työntekijöiden kesken tietyssä suhteessa. Hyvä systeemi.

Kwa Madwalan safareissa mielestämme vain yksi epäkohta. Ajotiet ovat kapeita. Akaasiapensaat terävine piikkeineen
aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita. Reikiä vaatteisiin ja iholle. Jatkuva väisteleminen vaikeuttaa eläimien havaitsemista.
suosittelemme karsimista teiden vierustoilta.

Kwa Madwalassa asiakkaiden käytössä ei ole sanomalehtiä, radiota, televisiota eikä tietenkään internetyhteyttä.
Ymmärämme, että tämä on varmaan tarkoituksellista, mutta asiakkaan olisi syytä tietää tämä etukäteen.
Tänne pitää varata lukemista safarien ja ruokailuiden väliin, muuten ei ole mitään tekemistä.

LOPUKSI. TÄMÄ OLI KOKONAISUUTENA YKSI PARHAISTA JA MIELENKIINKIINTOISIMMISTA MATKOISTA.
kIITOS ! PALAAMME ASIAAN SEURAAVAN MATKAMME TIIMOILTA.

Kapkaupunki helli meitä sään puolesta. Koko maassa, mutta varsin Kapkaupungissa oli nimittäin ollut poikkeuksellisen kylmä ja sateinen marraskuu, mutta meille paistoi aurinko (paistoi tosin jo yhden vuorokauden safarilla ja lähes koko junamatkan ajan). Sää oli koko ajan myös selkeä, joten pääsimme tsekkaamaan kaikki keskeiset nähtävyydet Pöytävuoren puolenpäivän samoilusta koko päivän Hyväntoivonniemi retkeen. Hotellimme oli hyvä, tosin äänieristys ei ollut paras mahdollinen joten käytäviltä kuului kaikki melko hyvin sisään. Tämä ei kuitenkaan meitä häirinnyt koska kaikki asukkaat tuntuivat olevan iltaunisia ja aamuvirkkuja, mikä taas sopi meidän ohjelmaamme oikein hyvin. Hotellin palvelut toimivat myös hyvin, aamiainen oli varsin runsas ja mm. kaikki paikalliset retket järjestyivät hotellin kautta hyvin. Nyt kun olemme nähneet Kapkaupungin ja varsinkin Waterfrontin – joka on melkeinpä pelkkää ravintola-ostoskeskusta, niin majoittuisimme varmasti itse joihinkin niihin pieniin kaupunkeihin/kyliin, kuten Seapoint/Camps Bay tms, jotka sijaitsevat Pöytävuoren juuressa Atlantin rannalla kun lähdetään ajamaan Waterfrontista etelään. Näistä pääsee aivan yhtä näppärästi liikkumaan kuten itse kaupungista ja sen lisäksi niissä on upeat rannat ja merimaisemat sekä ihania pikkuravintoloita ja hotelleja.



Lennot sujuivat ongelmitta, South African Airways:lla oli molempiin suuntiin lähes tuliterät koneet ja palvelutaso ihan tyydyttävä. Vaikka lentomme alkupätkä Frankfurtiin aiheuttikin melkoista häsläystä, meidän kannaltamme toteutunut ratkaisu oli ehkä kaikkein onnistunein. Meille jäi Frankfurtissa juuri sopivasti aikaa syödä myöhäinen lounas kaikessa rauhassa eikä jatkolennon odottelu tuntunut lainkaan pitkältä. Lisäksi Lufthansa käytti samaa terminaalia kuin South African Airways, joten ei tarvinnut edes poistua terminaalista. Koska pystymme kumpikin melko hyvin nukkumaan koneessa eivät yölennot kumpaankaan suuntaan tuntuneet pitkiltä. Tottakai me nukahdimme välittömästi illallisen jälkeen ensimmäisenä iltana safarilla, mutta sekin oli vain hyödyksi seuraavan aamun aikaista herätystä silmälläpitäen. Mutta jos matkaajat ovat kovin herkkäunisia voisin kuvitella, että jatko-ohjelmasta saa enemmän irti, jos jää esim saapumispäiväksi ja yöksi Joburgiin ja lentää vasta seuraavana aamuna safarille. Tässä vaihtoehdossa saattaisi olla sekin hyvä puoli, että todennäköisesti ehtisi majapaikkaan jo lounasajan puitteissa – nyt meillä meni ensimmäinen päivä Afrikassa koneessa nautitun aamiaisen voimalla iltaan puoli yhdeksään, jolloin saimme gamedriven jälkeen illallista. Saavuimme nimittäin Londoloziin n. puoli tuntia ennen iltadriven lähtöä, joten lisäsimme vain vaatetta päälle, joimme kupin teetä ja menoksi!
Seuraavaa Afrikan matkaakin on jo vähän maisteltu, se tosin olisi enemmän safaria ja ehkä jossain muussa maassa kuin Etelä-Afrikassa. Vaan ei sitä tiedä - ehkä Krugeriin pitäisi päästä vielä toisenkin kerran ja sen jälkeen kiertämään viinitiloja!