Täyttä elämää Costa Ricassa

Teksti ja kuvat: Päivi Harajärvi

Ticot ja ticat, kuten paikallisia kutsutaan, ovat hyväntuulista väkeä, jotka eivät turhasta pingota. Tuon tuosta kuulee tervehdyksissä tai keskustelun lomassa sanaparin pura vida, joka  vapaasti käännettynä voisi tarkoittaa ”täyttä elämää”. Elämä on lyhyt, joten siitä tulisi samalla nautiskella - ja Costa Rica on tähän mitä mainioin paikka!

Pysähdys pääkaupungissa

Aamu pääkaupungissa San Josessa alkaa lupaavan eksoottisissa merkeissä. Hotellin aamiainen ei olekaan mikään tavallinen mannermainen, vaan nimeltään tropical.  Trooppisesta osuudesta vastaavat tuoreet hedelmät, mutta lisäksi tarjolla on paahtoleipää, munakokkelia ja kansallisruoan titteliä kantavaa gallo pintoa, mikä koostuu paistetusta riisistä ja pavuista.

Auringonpaiste houkuttelee tutkimaan pääkaupunkia. Se ei pysty pitkään pidättelemään luonnonihmeisiin rientäviä matkailijoita, mutta kävelyllä hahmottaa helposti parhaat palat.  Barrio Amonin katuja reunustavat kahviparonien koristeelliset kartanot 1900-luvun vaihteesta. Muutama kortteli pääkatu Avenida Centralilta pohjoiseen sijaitsee vanha  vankilarakennus, joka on nyt taidemuseo. Taideteosten sijaan itseäni kiehtovat enemmän rakennuksen käytävien kuvat sarjassa ”ennen ja jälkeen remontin”. Piikkilangan ja harmaat  muurit korvaa nyt kirkkaan keltainen ”satulinna”. Yhtä huikean muutoksen on kokenut San Josen alkuperäinen lentokenttä, joka on nykyisin vehreä keidas keskellä kaupunkia  pikkulampineen ja lenkkipolkuineen. Entisestä muistuttaa vain puiston laidalle jätetty - ja muuten kaunein näkemäni - lennonjohtotorni.

Tulikuumissa tunnelmissa

Luonto vetää jo luonto puoleensa, joten pääkaupunki saa jäädä taakse. Bussiaseman lippujonossa vieressäni seisoo klovni, jolla on kainalossaan raamattu. Hänen bussissaan  voisi olla luvassa mielenkiintoista ohjelmaa, mutta minun kulkuneuvoni nokka suuntaa kohti tulivuorestaan kuuluisaa La Fortunaa. Muutaman tunnin matka tuntuu sukellukselta takaisin Eurooppaan, sillä vuoristomaisemat laiduntavine lehmineen ovat kuin suoraan alppimaisemista. Tien vartta reunustavat piparkakkutaloja muistuttavat asumukset, joita  ympyröivät pikkutarkasti hoidetut puutarhat.

Kartion muotoinen Arenal-tulivuori kohoaa majesteettisena La Fortunan pikkukaupungin vieressä. Sen suulta tupruttaa tasaisesti savua, mutta huippua silloin tällöin peittävistä  pilvistä ei ole tietoakaan, ja näky on uljas.

Tulivuorta reunustavassa kansallispuistossa voi kävellä vuonna 1968 tapahtuneen suuren purkauksen jälkeensä jättämillä laavakentillä. Polku kiemurtelee isojen mustien  laavamurikoiden väleissä ja paikoin niiden päällä. Lohkareiden keskellä on kiehtovaa seikkailla ja kuumaista maisemaa piristävät lohkareiden välistä työntyvät kirkkaanväriset kasvit.  Matkan varrella ilahduttavat läsnäolollaan myös paikalliset eläimet, kuten mölyapinat, villisiat ja koristeelliset tukaanit.

Tulivuoren tasainen ”juttelu” kivien vieriessä ryminällä sen ylemmillä rinteillä saa ajatukset väkisin pohtimaan 150 kilometrin tuntivauhdilla alas vyöryvää laavaa. Onneksi hehkuvan  laavan virtausta saatiin seurata turvallisen etäisyyden päästä illan pimennyttyä.

Illalla oli myös aika pulahtaa Ecotermalesin kuumissa lähteissä, joita voisi kutsua todelliseksi ekoluksukseksi. Jämerältä sisääntuloportilta kurvataan päärakennukselle ja  uimapuvun vaihdon jälkeen edessä avautuu viidakkonäkymä, jossa lähteet höyryävät. Sademetsän äänet ovat lähellä ja illan pimeys luo ympärille taianomaista tunnelmaa. Oli  ehdottomasti oikea päätös tulla pulahdukselle vasta auringon laskettua. Lämpimimmässä altaassa vesi on 42-asteista, mutta kylminkin pulahdus on suomalaisittain varsin  miellyttävään 25-asteiseen veteen.

Kissanpäiviä Montezumassa

Arenalista on aika siirtyä eteenpäin ja seuraavana etappina on Tyyneen valtamereen työntyvä Nicoyan niemimaa ja sen eteläisessä kärjessä sijaitseva Montezuman kylä. Montezuma oli myöhään 1990-luvulle hippien ja taiteilijoiden pikkuparatiisi ja siellä on yhä omaleimainen, rento tunnelma. Tästä oli selvästikin tietoinen myös paikallisen kirjakaupan hyllyssä  rennosti makoileva kissa.

Riippumatot roikkuvat hiekkarannan palmuista ja aivan rannan tuntumassa olevan pienen kylän kaduilla on sen kokoon sopivia käsityökauppoja, ravintoloita ja baareja. Tilaan raikkaan batida de moran eli karhunvatukkapirtelön, ehdottoman suosikkini. Kävelymatkan päässä olevat vesiputoukset ovat suosittu uintipaikka.

Kuoppaisen bussimatkan päässä  sijaitsee Costa Rican vanhin luonnonsuojelualue, Cabo Blanco. Alueen mikroilmasto pitää metsät rehevän vihreinä muuten kuivalla niemimaalla. Hyvin hoidettu, vajaan viiden kilometrin pituinen polku vie metsän läpi valkoiselle hiekkarannalle. Liaanit roikkuvat välillä polun ympärillä ja valkokasvoiset kapusiiniapinat viihdyttävät  juomatauollamme. He puhdistavat lajitovereidensa turkkeja, tarkastelevat huolellisesti tarjolla olevia mangoja, kurkistelevat polun varrella olevien kivien alle ja osa vain makoilee  mahallaan puun oksilla. Mangot näyttävät olevan myös paikallisten oravien herkkua, mitäköhän suomalainen orava tuumaisi moisesta ateriasta?

Matka oli mäkinen ja hikinen, mutta perillä upea, autio hiekkaranta palkitsee. Tuskin malttaa vaihtaa bikineihin, niin kutsuvalta sininen meri näyttää!

Paluumatkalle on valitettavasti iltapäivällä lähdettävä, mutta jälleen eläimet piristävät kuumaa matkantekoa. Pieni kilpikonna kylpee polun vieressä virtaavassa purossa, iguaanit lekottelevat kivillä ja peurat säpsähtävät juoksuun meidät nähdessään. Evästäkin olisi tarjolla avokado- ja mangopuiden tiputellessa maahan kypsiä hedelmiään.

Seikkailulla puiden  latvuksissa

Etelämpänä Tyynenmeren rannikolla kutsuu Costa Rican suosituin kansallispuisto, Manuel Antonio. Suosio näkyy vieressä sijaitsevassa Queposin pikkukaupungissa ja Manuel  Antonion kylässä - majoitusvaihtoehtoja on kaikille kukkaroille ja retkien järjestäjät kilpailevat ohikulkijoiden huomiosta. Vilkkaan tien yli on rakennettu köysisillat apinoita varten, jotta  niidenkin olisi turvallista päästä kadun puolelta toiselle. Itse kansallispuisto on henkeäsalpaavan kaunis, vaikka Cabo Blancon autioista rannoista ei täällä ole tietoakaan. Useat  rannat, niiden väliset jylhät kalliolohkareet ja palmut tekevät tästä oikean trooppisen paratiisin. Puissa lekottelevilla laiskiaisilla ei ainakaan ole aikomusta lähteä täältä minnekään.

Seuraavana päivänä lähdemme retkelle sademetsään läheiselle Rainmaker Aerial Walkwaylle. Osittain puun latvustossa kulkevilla köysisilloilla ja näköalatasanteilla pääsee aivan  uudesta perspektiivistä tarkastelemaan sademetsän elämää. Korkeimmillaan sillat ovat reilunkokoisen kerrostalon korkeudella maan pinnasta. Ilman loistavaa opastamme olisi  huomaamatta jäänyt ainakin kolibrin pesä, hentoja puun oksia muistuttavat sauvasirkat ja pikkuinen lisko, joka puolustaakseen itseään tarrasi kiinni oppaamme korvanlehteen.  Puron varresta oppaamme poimi kiviä, jotka toimivat luonnon omina väriliituina upeissa ruskean ja harmaan sävyissä.

Konnien jäljillä

Tyynenmeren rannikolle oli aika heittää hyvästit ja suunnata kohtia Karibianmeren rannikkoa. San Jose toimii maan tieverkoston solmukohtana, ja tälläkin kertaa matkasimme  pääkaupungin kautta itärannikon ihmeiden luo. Costa Rican vahvimmat vientituotteet ovat olleet kahvi ja banaanit ja vaikka turismi on nykyisin siirtynyt ykkössijalle tulonlähteenä, on  tiemme reunustettu valtavilla banaaniviljelmillä.

Maan kaakkoiskulmassa sijaitseva Puerto Viejon kylä on erityisesti reppumatkailijoiden suosiossa. Sen reggaemusiikilla säestetty afrokaribialainen tunnelma, vilkas yöelämä,  pikkuputiikit ja ihastuttavat ravintolat saavat pysähtymään useammaksikin päiväksi. Erityisesti lämpimästi voin suositella Red Stripe Cafen pirtelöitä ja Bread & Chocolate -ravintolan aamiaisia. Ja löytyypä täältä surffaajille maan paras aaltokin, Salsa Brava.

Puolen tunnin bussimatkan päässä on Cahuitan kansallispuisto, jonka rannalle munivat useat merikilpikonnalajit. Yön hämärässä rannalle nousevat parin metrin pituiset  merinahkakilpikonnat ovat juhlallinen ja pysäyttävä näky. Puistossa työskentelee kansalaisjärjestö, joka auttaa kilpikonnien muninnan onnistumisessa esimerkiksi ottamalla munia  turvaan hautomoon, josta poikaset lasketaan kuoriuduttuaan mereen. Vaikka kilpikonnat liikkuvat lähes pelkästään yön pimeässä, onnekkaalla retkeilijällä voi olla mahdollisuus  päästä todistamaan pikkuisten kilpikonnavauvojen ensimmäistä matkaa rannalta mereen.

Kansallispuiston pääportilta lähtee merenrantaa seuraillen polku kohti Cahuitan kylää. Pienet ravut kipaisevat nopeasti piiloon patikoijan tieltä. Ilmankosteus on länsirannikkoakin suurempaa ja t-paidan selkä tummuu ennen pitkää. Kylään päästessäni taitaakin ensimmäinen tehtäväni olla ison, jääkylmän karhunvatukkapirtelön tilaaminen.

Hintaesimerkki

Costa Rica rannikolta rannikolle 10 vrk

2921 €

Esimerkkihinta voimassa
1.11.-18.12.2012 ja
29.12.2012-20.3.2013

Hinta sisältää: edestakaiset lennot turistiluokassa Finnairilla ja Condor Airilla Helsinki- Frankfurt-San Jose, sisäinen lento Tamarindo-San Jose, lippuihin kirjoitettavat lentokenttäverot, 2 + 1 yötä Fleur De Lys -hotellissa San Josessa, sekä aikainen sisäänkirjautuminen hotelliin kansainväliseltä lennolta saavuttaessa, 2 yötä Pachira Lodgessa  Tortuguerossa, 2 yötä Arenal Springs -hotellissa Arenalissa, 3 yötä Diria Beach and Golf Resortissa Tamarindossa, ohjelmassa mainitut ateriat, retket ja kuljetukset.

Hintaan ei  sisälly: Costa Rican lähtömaksu kansainvälisille lennoille USD 26, eikä lentokenttien turvamaksu USD 0,56 kotimaan lennoille ja USD 1,37 kansainvälisille lennoille, jotka  maksetaan käteisellä lentokentillä lennoille lähdettäessä, Muut kuin ohjelmassa mainitut paikanpäällä mahdollisesti tarjottavat retket, juomat ja mahdolliset palvelurahat. Lisävuorokaudet Tamarindossa tai San Josessa ovat mahdollisia.

Lisätiedot ja varaukset:

Costa Rica | Arenalin tulivuori
Costa Rica kukat
Costa Rica | Manuel Antonion luonnonpuisto
Costa Rica täydellistä lepoa
Costa Rica | kävely latvusten tasolla
Costa Rica | Rainmaker